sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Täällä taas..


Tiedän.
Olen ollut laiskoista laiskoin, enkä ole kirjoittanut tänne mitään piiitkään aikaan.
Julkaissut vain vanhoja postauksia ET-lehteen.
Kiitos, että olette viitsineet lukea kuitenkin niitäkin.
Nyt tulee hölynpölyä.

Tarkoitus oli kirjoittaa ystäväni Riitan kanssa vietetystä pikalomasta merenranta-asunnollani Tortoretossa, mutta Riitta oli sitä mieltä, että eihän sitä hullukaan usko todeksi, jos kirjoitan blogipostauksen siitä kaikesta mitä siellä tapahtui.
Eli tässä ihan lyhyesti vaan tiedote: 
Olimme juuri saapuneet Tortoretoon ja menossa kauppaan ostamaan hyvää syötävää ja viinipullon ennen asunnolle menoa.
Ilo oli ylimmillään alkavasta lomasta.
Tienristeys ja BUM!
Ajoin kolarin.
Ei ihan vielä ehditty asunnolle asti.

Jäimme kaksi kertaa oven ulkopuolelle, avain oli sisällä. Hain apua naapurista kiiveten pari metriä korkean sementtimuurin päälle kurkkimaan, huutaen "aiuto aiuto" "apua apua".
Laitoin asuntoon yöksi ilmastoinnin lämmityksen sijaan, heräsimme  aamulla tukka tuulessa ja sormet kohmeessa.
Pudotin puhelimeni lattialle,  lasi hajosi.

Nämä olivat ne tärkeimmät.
Jotain pikkujuttuja taisi tapahtua vielä, mutta olen jo unohtanut ne.
Onneksi.
No, en ole tylsää seuraa, en.
Riittaa kyllä hiukan mietitytti, että viettääkö seuraavankin loman kanssani, vai ylhäisessä yksinäisyydessä.

Tänään on Spoletossa karnevaalikulkue, sillä pari viikkoa on nyt  karnevaaliaikaa.

Avonainen tuksutteleva "juna" kymmenine karnevaalikärryineen kiertää Spoleton vanhankaupungin katuja.
Jokainen kärry pullollaan naamioituneita, riemusta kiljuvia lapsia ja aikuisia, jotka heittelevät paperisilppua, serpentiinejä ja karkkeja tienlaidassa seisovien spoletolaisten niskaan.
Musiikki soi ja kuuluu Roomaan asti.
Me menemme tienlaitaan pitämään hauskaa.
Sörtsö laittaa päähänsä Amerikasta ostetun aidon cow-boy hatun ja hapsuliivin, minä en naamioidu.
Riehun vaan kadulla hyppien, kiljuen, laulaen ja paperisilppua heitellen vierustovereiden kasvoille.
Sergio ottaa rauhallisemmin naamioasusta huolimatta.
Tervehtii kädestä tuttuja.

Huomenna menenkin sitten junalla Roomaan.
Siskontyttöni tulee Rooman yliopistoon vaihtoon muutamaksi kuukaudeksi. joten menen halaamaan ja toivottamaan hänet tervetulleeksi  tähän Pinokkion kotimaahan.
Nautimme yhdessä keväisestä  Rooma-päivästä ; auringosta, ruoasta ja toistemme seurasta.
Lämpöä on luvattu jopa +23, kyllä kelpaa.
Onnellinen päivä tiedossa.
Jotain kommelluksiakin voi tietysti  sattua,  jos vanhat merkit pitävät paikkaansa.
Vai mitä luulette?

Ps.Pari kuvaa reissusta, talvisesta Tortoretosta.
Ps.2. Kirjani  "Terkkuja Leilalta Italiasta"  oli vaihteeksi  3-viikkoa loppu  Adlibriksestä, mutta nyt sitä saa taas, jos haluatte ostaa.