perjantai 31. heinäkuuta 2015

Loma-asuntoni

Nyt on onni potkaissut!

Ei mitään sellaista, että olisin löytänyt vuosi sitten Suomen lomalla ostetun, laatikon pohjalle unohdetun puolikkaan, tahmaisen salmiakkiaskin.
Sinänsä iso juttu sekin; saisi minut hihkumaan ilosta, mutta melko mahdoton tilanne käytännössä, salmiakkituliaiset kun on jo syöty ennen koneen laskeutumista Roomaan.

Onni on potkaissut minua täysillä takapuoleen!
Olen saanut ostettua itselleni asunnon Adrianmeren rannikolta, Abruzzon läänistä, Tortoretosta.
Tai no asunnon, siis kesämökin.
Tai no kesämökin, siis yksiön.
Mutta se on minun ikioma!

Oma kotini, kullan kallis,  on yksiö 4 - tähden lomakeskuksessa, kukkulalla viininviljelysten keskellä, mistä mahtavat maisemat alas merelle.
Alueella on myös hotelli ja uima-allas porealtaalla.
Siellä minä jo kelluskelinkin ja huokailin elämän ihanuutta.
Muita palveluita ovat SPA, missä suomalainen ja turkkilainen sauna, solarium, uima-allas, hierontaa jne.
Tuohon kun lisäät vielä ravintolan ja terassikahvilan, niin voit kuvitella, että Leila on pikkuisen onnellinen siellä lomaillessaan.

Minulla on ollut kaksi suurta unelmaa elämässäni, jotka uskoin jäävän vain haaveeksi :
Kirjoittaa kirja ja ostaa asunto merenrannalta.
Tänä vuonna kumpikin unelmani on täyttynyt.
Olen niin kiitollinen!
Ja yllättynytkin, että mitenkä tässä nyt näin kävi.

Kun astuin sisälle  asuntooni,  hyppäsin sängylle selälleni ja katseeni pyöri ympäri huoneessa olevissa esineissä.
Huokailin Sörtsölleni :  "Kuvittele, kaikki  täällä on mun! TV, sänky, lamppu, ja noi sähköjohdotkin. " Johon Sörtsö hymyillen, nähdessään onnellisuuteni:
"Niin on, kaikki on sun.  Vessanpönttökin. "

Ps.1. Ohessa muutama kuva.
Ps.2. Vuokraan myös asuntoa, ota yhteyttä jos haluat tulla tänne lomailemaan.










tiistai 21. heinäkuuta 2015

Hymyilen

Italiassa ei ole ollut 135-vuoteen näin kuumaa heinäkuuta kuin tänä vuonna.
Lämpötila on noussut jo viikkoja joka päivä yli +40 asteen.
Kerron teille, miten selviän joten kuten  siedettävästi tästä elämästä kiertoilmauunissa, jos vaikka joku teistä lukijoista on lomalla Italiassa näinä päivinä.

Herään aamulla seitsemän aikaan, ja juoksen laittamaan ikkunat kiinni, jotta lämpö ei pääse asuntoon.
Yön nukun kaikki ikkunat auki, selkosen selällään,  sillä ne ovat ainoat tunnit, että sisälle pääsee yöllistä raikkaampaa ilmaa, mikä ei sekään mene Suomen hellerajan alle.
Ensimmäiseksi aamulla lähden tunnin lenkille, sillä kahdeksalta on jo liian kuuma, ja lenkkeily ei ole enää nautintoa, vaan hampaiden kiristelyä ja huohottamista.

Kotiin tultuani teen nopean pintapuolisen siivouksen, tai  silitän kaksi  vaatekappaletta.
Ei sitten muuta.
Jos vain mahdollista, vietän päivän sisällä pimeässä ikkunaluukut kiinni.
Puhkun loppupäivän, tekemättä yhtikäs mitään, ja odotan iltaa ja auringonlaskua.

Eilen yritin käydä shoppailemassa ale-myynnissä, mutta 2- minuuttia auringossa, aika autolta ilmastoituun myymälään teki jo tenää.
Kyse ei ole enää pelkästä hikoilusta, vaan seisovasta "tulikuumasta" ilmasta, mikä saa sinut huonovointiseksi, hermostuneeksi ja väsähtäneeksi. 

Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään näin kuumassa, vaikka siihen vuosien myötä hiukan tottuukin.
Olen oppinut valitsemaan  liikkumiseen vain ilmastoituja paikkoja, kuten en kävele kaduilla auringon möllöttäessä niskaani, vaan valitsen kaupungin keskustaan vievät ilmastoidut liukuportaat.
Myös kirkot, kaupat, toimistot ja kahvilat ovat hyviä hetken viilentymispaikkoja.
Kirkot ovat aina viileitä ja muualla hurraakin sitten ilmastointi.
Kiva käydä ruokakaupassa ja ängetä pää pakastimeen jäisten lihojen ja vihannesten sekaan.

Vaatteet näinä päivinä ovat liehuvia, ohuen ohuita, hihattomia kesämekkoja, jo  t-paidan hihat tuntuvat takilta tässä kuumuudessa.
Kengät avonaiset varvassandaalit, jotta jalat saavat ilmaa, balleriinoissa varpaat litistyvät hiestä.
Pitkät hiukset ponnarilla, ettei niska valu hikeä koko päivän niskahiuksien alla.
Kampaajalla käydään sitten taas syksyllä.
Nyt on sotkuponnariajat.

Hätä keksii  myös keinot :
Eräänä iltapäivänä jouduin lähtemään ulos kuumimpaan aikaan; kastelin vaatteeni lavuaarissa, ja laitoin ne sitten märkänä päälleni.
Helpotti kummasti  puolisen tuntia, kunnes vaatteet olivatkin  taas kuivat.

Jos olet lomalla merenrannalla, niin nauti aamuisista kävelyistä rantaviivaa pitkin, kun aurinko on vasta nousemassa.
Tunnelma on  uskomattoman seesteinen, sillä suurinosa lomalaisista nukkuu vielä, vain kalastajat hiipuvat rantaan tuoreilla merenelävillä lastattuine veneineen.
Ilmassa tuoksuu meri.
Istu rantakahvilaan ja juo cappuccino ja syö juuri uunista pulpahtanut lämmin cornetto.
Nauti maisemasta, ja meren aaltojen huminasta.

Ota aurinkoa vain aamuisin n.klo.11 asti, tai iltapäivisin  klo.16 jälkeen, muina aikoina auringonotto on kärsimystä ja vaarallistakin.
Monet italialaiset istuvat lomansa varjossa, aurinkovarjon alla, ja palaavat kotiin kauniisti ruskettuneina.
Täällä aurinko ruskettaa varjossakin.
Käy lounaalla jossain rantaravintolassa nauttimassa niistä aamulla  kalastajien kalastamista tuoreista merenelävistä ja kylmästä valkoviinistä.
Piiloudu sitten iltapäiväksi ilmastoituun hotellihuoneeseen viettämään siestaa, nukkuen Prinsessa Ruususen unta, kunnes keskipäivän polttava aurinko hellittää otettaan.

Itse rakastan istua iltaisin klo.19-jälkeen rannalla, kun aurinko laskeutuu hiipien kohti taivaanrantaa ja hiekka on vielä lämmintä mutta ei kuumaa varpaiden alla. Joka puolella huokuu illan rauha.
Istumme  Sörtsöni kanssa hiekassa ja nautimme pizzaa  ja proseccoa.
Ranta hiljenee turisteista ja me olemme vain me, meri ja aaltojen taakse piiloutuva aurinko.

Kesäillat ja yöt ovatkin  sitten asia erikseen.
Niiden vuoksi jaksaa nämä hullun kuumat päivätkin.
Kukaan ei nuku,  vaan terassit, ravintolat, piazzat ja kadut täyttyvät iloisista ihmisistä, kaupungissa, maalla,merenrannalla, jokaisessa Italian kolkassa.
Eletään yöllä, kun kuuma ilma on muuttunut kesäillan lempeäksi tuuleksi ja aurinko on jo toivottanut hyvät yöt, jättäen tilaa tähtitaivaalle pimeään yöhön.
Puheen pulina ja haarukoiden kilinä kuuluu joka rantaterassilta.
Rantabulevardilla kävelevät nauttivat jäätelöistään,  ja pianobaareissa ja tanssipaikoissa hörppäillään kylmiä juomia ilonpidon ohessa.

Tänä iltana olen Spoletossa.
Kello on yli 1- yöllä; nojaan olohuoneen ikkunalautaan ja hengitän yöllistä ilmaa avonaisesta ikkunasta.
Kaukaa kuuluu naurua ja hiljaista musiikkia.

Hymyilen.









torstai 16. heinäkuuta 2015

Pullaa

Kummasti lensi aika lomalla Suomessa, en ehtinyt postaileen tänne, enkä tykkäileen facebookissakaan.
Kaksi viikkoa Tampereella vierähti näin :

Parin tunnin aamupalakekkerit siskoni Tuijan kanssa kahvitellen ja rupatellen.
Pullaa.

Keskustassa kierrellen kaupoissa ale-ostoksilla ja kahviloissa.
Pullaa.

Taidenäyttelyissä, museoissa, kesäteatterissa.
Kahvitauko ja pullaa.

Retkiä ympäristöön suomalaisiin maalaismaisemiin, kuten Kangasalalle ja Orivedelle.
Pirkanmaan parhaimmaksi leipomoksi valitussa kahvilassa testaamassa makuja.
Siis pullaa.

Kylässä sukulaisissa ja ystävissä.
Pullaa.

Mökillä saunomassa ja uimassa.
Rentoutumisen jälkeen pullaa.

Siskonpoikani Niklaksen rippijuhlissa Helsingissä. Mansikkakakkua. Pullaa?

Poikieni Petrikin ja Thomaksen, sekä Esterin kanssa Eurooppatorilla ja heilumassa kaupungilla.
Pullaa.

Aikas pullapitoinen loma, ja jokaista pullaa kyyditsi puoli litraa kahvia.
Kun tulin kotiin, takaisin Italiaan, huokaisin Sörtsölle:
"Nyt lopetan makean syönnin."
Sörtsö katsoi paidan alta häämöttävää pullakumpuani ja totesi :
"Ettei olisi vaan liian myöhäistä."

Oli se taas lomien loma Suomessa, joka kerta vaikea erota rakkaistani.
Onneksi Thomas tuli kanssani  Italiaan viikon lomalle, pehmeämpi lasku  Italian arkeen.
Ja hienosti Tommi rohkaisi minua lentopelkoista koneen noustessa :
"Mitä sä äiti pillität?"

Kun Roomassa astuimme ulos koneesta, oli kuin joku olisi päästänyt kuumaa ilmaa föönistä suoraan naamalleni.
Kotona ollaan, lämpöä kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa.
No, kai tähän taas tottuu.
Tai pakkohan se.
Ainakin pullan sijaan himoitsen vesimeloonia.