Pullaa

Kummasti lensi aika lomalla Suomessa, en ehtinyt postaileen tänne, enkä tykkäileen facebookissakaan.
Kaksi viikkoa Tampereella vierähti näin :

Parin tunnin aamupalakekkerit siskoni Tuijan kanssa kahvitellen ja rupatellen.
Pullaa.

Keskustassa kierrellen kaupoissa ale-ostoksilla ja kahviloissa.
Pullaa.

Taidenäyttelyissä, museoissa, kesäteatterissa.
Kahvitauko ja pullaa.

Retkiä ympäristöön suomalaisiin maalaismaisemiin, kuten Kangasalalle ja Orivedelle.
Pirkanmaan parhaimmaksi leipomoksi valitussa kahvilassa testaamassa makuja.
Siis pullaa.

Kylässä sukulaisissa ja ystävissä.
Pullaa.

Mökillä saunomassa ja uimassa.
Rentoutumisen jälkeen pullaa.

Siskonpoikani Niklaksen rippijuhlissa Helsingissä. Mansikkakakkua. Pullaa?

Poikieni Petrikin ja Thomaksen, sekä Esterin kanssa Eurooppatorilla ja heilumassa kaupungilla.
Pullaa.

Aikas pullapitoinen loma, ja jokaista pullaa kyyditsi puoli litraa kahvia.
Kun tulin kotiin, takaisin Italiaan, huokaisin Sörtsölle:
"Nyt lopetan makean syönnin."
Sörtsö katsoi paidan alta häämöttävää pullakumpuani ja totesi :
"Ettei olisi vaan liian myöhäistä."

Oli se taas lomien loma Suomessa, joka kerta vaikea erota rakkaistani.
Onneksi Thomas tuli kanssani  Italiaan viikon lomalle, pehmeämpi lasku  Italian arkeen.
Ja hienosti Tommi rohkaisi minua lentopelkoista koneen noustessa :
"Mitä sä äiti pillität?"

Kun Roomassa astuimme ulos koneesta, oli kuin joku olisi päästänyt kuumaa ilmaa föönistä suoraan naamalleni.
Kotona ollaan, lämpöä kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa.
No, kai tähän taas tottuu.
Tai pakkohan se.
Ainakin pullan sijaan himoitsen vesimeloonia.