tiistai 19. kesäkuuta 2018

Italianmummoja tulossa päivälliselle

Avaan jääkaapin oven lauleskellen.
Työnnän pääni osittain sisälle, sillä en usko silmiäni.
Rallatus loppuu.

Pari siivua savujuustoa, jouluiset suolakurkut,  muutama käsin revitty kirjolohen repaleinen palanen.
(Koskahan mä alan käyttään veistä leikkaamiseen?)
Ja näistä pitäis kehittää päivällinen vieraille.

Mullehan ei ole tulossa  mitään "Silli ja uudet perunat käy ihan hyvin"-vieraita, vaikka se maukasta kesäruokaa onkin, vaan kaksi italialaista mummoa, mammaa.

Sellaisia, jotka tekevät munakkaan omien kanojen synnyttämistä munista, vääntävät tuorepastaa 40-hengelle iloisin mielin ja vaikka yhdellä kädellä,
jauhavat jauhelihat jossain hemmetin suurtalouskoneissa,
puhumattakaan omasta oliiviöljystä, jota voisi juoda suoraan pullosta, niinkuin heidän viinikellarin viinejäkin.

Mitä mä tarjoan?
Lohella täutettyjä suolakurkkuja savujuustokastikkeella?
Ei hullumpaa.

Voisin vaihtaa nämä vieraat joihinkin toisiin.
Vaikka Sauli Niinistöön.

Mutta en raaski sittenkään, kyseessä kun ovat poikani tyttöystävän Esterin yli 80-vuotiaat mummot, jotka päättivät lähteä yhdessä ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen tapaamaan lastenlastaan Suomeen.
Toinen heistä on tavallinen, lyhyehkö naapurinmummo,
toinen pitkä, tumma, elegantti leidi.
He tulevat katsomaan, onko Esterin hyvä olla ja asua täällä, onko ystäviä, sukulaisia.

Jep.
Esterhän on ystävystynyt joka toiseen tamperelaiseen.
Esterin nauru raikaa Hämeenkadun päästä päähän, hänen  kävellessä korot kopisten lierihatussaan ja punaisissa huulissaan Tammerkosken sillalla.

Olen viettänyt monet juhlapyhät Esterin kotona, kun ruokapöytää on jatkettu lisäpöydillä, niin että keittiöstä olohuoneeseen jatkuu pöytää yli 30-hengen yhteiselle aterialle.
Mukana ovat sukulaiset ja ystävät.
Olen saanut "tulevan anopin" ti

ttelillä kunnian olla mukana iloisessa seurassa ja nauttia taivaallisesta ruoasta, jota nämä mummut ovat keitelleet, paistelleet, leiponeet monta päivää.

Täytyy  kyllä antaa tunnustus ja kunnia  myös Esterin isälle.
Huippukokki. Huippukolmikko.
Toivottavasti Ester ja Petrik eivät koskaan eroa.

Mietin mikä olisi sellaista ruokaa, että se olisi perinteistä suomalaista italialaisittain, italialaisen makuun?
Yleensä mulla mielikuvitus lentää kun kokkailen, mutta nyt ei voi riskeerata.
Luotan Prisman tuoretiskin valmisruokiin?
Sinne.
Perästä kuuluu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti