lauantai 26. heinäkuuta 2014

Odotushuone vai olohuone?

Astun sisälle lääkärikeskukseen, missä kolmen eri omalääkärin vastaanotto.

Keskellä yhteinen odotushuone,
ja tiskin takana, vastaanotossa,sihteeri Anna,
joka tulostaa lääkereseptit tietokoneelta, allekirjoituttaa  lääkärillä ja antaa ne sitten potilaitten käteen.

Antihistamiinini loppuivat,
joten tulin minäkin vain hakemaan reseptiä,
ei muuta asiaa omalle omalääkärilleni tällä kertaa.

Anna tulostaa minulle reseptin,
ja pyytää istumaan hetkeksi odotushuoneeseen,
odottamaan, että lääkäri vapautuu edellisestä potilaasta.

Katselen ympärilleni.
Odottavia ihmisiä on kymmenkunta.
He eivät tunne toisiaan, mutta rupattelevat silti keskenään kuin yhteisessä olohuoneessa.
Juttelevat säästä, kesälomista, Spoleton tapahtumista.

Joku kiireinen liikemies astuu ovesta sisälle,
selittää Annalle, miten ei ehdi odottamaan lääkärin allekirjoitusta reseptiin.
Anna lupaa tehdä reseptin valmiiksi,
minkä salkkumies voi sitten vain hakea ruokatunnilla.

Vastaanoton puhelin soi.
Jonkun vaimo etsii miestään,
joka on unohtanut puhelimen ja avaimet kotiin.
Anna selittää: "Joo, on Mario vielä täällä, yksi potilas vielä ennen Mariota, menee vajaa tunti."
Mario nousee seisomaan tehden käsimerkkejä, että "täällä ollaan".
Anna sulkee puhelimen ja informoi Mariota: "Tunnin päästä tapaaminen vaimosi kanssa, kauppakeskuksen pääovella."

Yksi lääkäreiden ovista aukeaa.
Ensin tulee ulos potilas,
ja perässä Paul Newman.
Pitkä, auringon päivettämä, sinisilmäinen komeus.
Omalääkäri.
Ei minun.
Ikävä kyllä.

Lääkäri taputtaa vanhempaa miestä olalle kysellen perheen kuulumisia.
Come sta? Tutto bene?.
Kääntää päätään hymyillen keski- ikäiselle naiselle, ja kysyy: "Joko olet ollut lomalla?"

Kun lääkäri palaa takaisin huoneeseensa, seuraavan potilaan kanssa, jään miettimään.
Vaihtaisinko omalääkäriä?
Jotenkin niin vakuuttavan ammattimainen lääkäri.
Öhöm.

Minun lääkärini on hento, pieni mies.
Sympaattinen kyllä.
Maratoonari, joka juoksee kaikki kilpailunsa yhdessä pienen, valkoisen villakoiransa kanssa.
Seinällä tauluna,
iso valokuva juoksevasta lääkäristäni koira rinnallaan.

Tumma, pitkähiuksinen tyttö hellemekossa,
kurkistaa vastaanoton ovelta.
Kävelee sitten Annan luo tiskille sanoen: "Mun piti tulla hakeen papalle lääkkeitä, mutta hukkasin lapun, missä lääkkeen nimi."
Ei hätää.
Anna hoitaa.
Niinpä Anna vastaa ystävällisesti:
"Laita mulle whatsappissa lääkkeen nimi. Voit hakea iltapäivällä valmiin reseptin."
Ja taas ciao ciao.

Harmaahapsinen mummeli tulee ulos toisen lääkärin huoneesta.
Kävelee kohti Annaa kertoen:
"Lähden nyt kuukaudeksi eläkeläisryhmän kanssa lomalle Riccioneen, eli nähdään sitten vasta kuukauden päästä."
Anna nousee tuolistaan,
antaa mummolle poskisuukot ja toivottelee hyvää lomaa:
"Buone vacanze!"

Omalääkärini aukaisee huoneensa oven ja etsii katseellaan minua todeten: "Täällä olisi Leilan resepti."
Kiitän hymyillen reseptistä.
Heilutan kättä mennessäni Annalle, huudellen grazie, ja astun viileästä odotushuoneesta kadulle, polttavan auringon alle.










People have read this post.