perjantai 5. tammikuuta 2018

Paluu kesästä

Olin lomalla Kanariansaarilla, ja tulin eilen takaisin joulunaikaan.
Pää ei oikein ymmärrä sitä, että olin toisessa maassa, vaan olin kesäkuussa ja tulin takaisin tammikuuhun, ja koitan taas kirein hampain totuttautua pitkään talveen.

Playa del Ingles oli rantaa, hiekkaa,aurinkoa, lämpöä ja Kiinakauppoja.

Hotelli oli ekassa kerroksessa, mutta sisäänkäynti oli toisella puolella maantasossa.
Silti menin huoneeseen sisäänkäynnistä maantasolta  rappuja alaspäin ekaan kerrokseen ja tulin ulos ekasta kerroksesta rappuja ylöspäin maantasolle.
Se logiikka oli lomailevalle blondille liikaa, viikko meni siihen kun etsin oikeita rappusia mennentullen. Menin alas, kun piti mennä ylös ja menin ylös kun piti mennä alas.
Kun opin sen, loma olikin jo loppu.

Kotona kaikki oli ennallaan, edes joulukuusi ei ollut pudottanut neulasiaan, taitaa olla joku afrikkalainen kuusi.

Lähdin hakemaan koiraa, Massiminoa, pojaltani Petrikiltä.
Toin tuliaisiksi kaktusmarmelaadia, jota niillä olikin jo jääkaapissa Italiasta ostettuna. Minulta ei nuo yllätykset oikein onnistu.

Vierailu oli niinkuin aina pojallani.
Istuin sohvalla ja katselin Catfishiä TV:stä, poikani oli ovi kiinni keittiössä tiskaamassa.
Italialainen sosiaalinen poikani.
Olo oli niin kotoinen.
Niinkuin istuisi kotona yksin, paitsi että joku tekee sulle espresson.

Viime vierailu oli melko samanlainen.
Petrik ei vaan ollut keittiössä. Istui vessassa.
Luki jotain.
No, mä istuin olohuoneessa TV:tä katsellen niin kauan kun viihdyin, ja sitten koputin vessan ovelle ja huikkasin: "Mä lähden nyt. Moi!"

Aika kauas on pudonnut omena puusta.
Mutta hyvä olla näin kummallakin, äiti-poika rakkautta ilmassa.

Tulin takaisin kotiin ja mietin syntyjä syviä.
Kuten:
"Millä helkkarilla mä saan vietyä ton kuusen ulos?!"