sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Suomibussi

Italiassa huristelin rakkaalla Pandallani ympäri Italiaa, niinkuin tiedätte, kirjoitinhan siitä blogikirjoituksenkin.
Tampereella käytän Nysseä montakin kertaa päivässä, joten ajattelin kertoa mitä suomalaisessa bussissa tapahtuu.
Nyt ajattelet, että mitä siellä nyt sitten tapahtuu; kuoleman hiljaista ja vakavat naamat tuijottelee ulos ikkunoista.

Ei ei, joskus siellä on jopa hauskaakin.
Monet kuskit ovat nykyään myös ulkomaalaisia, jotka tuovat bussiin leppoisaa tunnelmaa.
Usein ovienkin avaaminen unohtuu, kun jonkun pitäisi jäädä pois, ja minä huokailen mielessäni,  että miten ihanan inhimillistä touhua.

Kerran olin bussissa, missä kuljettaja puhui jonkun kanssa puhelimessa omalla kielellään ja nauroi katketakseen, niin että se tarttui  kaikkiin kanssamatkustajiin.
Hilpeetä.

Discobussissakin  olen ollut. Kuljettaja kuunteli musiikkia niin kovalla, että et voinut olla varma olitko bussissa vai Ilveksen yökerhossa.

Mieleenjäävin kokemukseni on kuitenkin suomalainen, keski-ikäinen uros, joka änkesi täydessä bussissa minun tuolilleni istumaan, todeten vain:-Tiedän, tämä on yhden hengen paikka, mutta istun silti tähän.
Siis syliini.
Koitin olla sivuttain tuolin reunalla, nenä lytyssä seinää vasten.

Yleensä tykkään kun joku istuu viereeni, koska se todistaa, että henkilö ei pidä minua lihavana.
Enhän minäkään lihavien viereen istu, ei ole tilaa.

Lempipaikkani on kyllä "odottavan tuoli",missä kuva odottavan äidin masusta muistuttamaan, että paikka on varattu heille.
Istun siihen, katson kuvaa ja ajattelen:-No, kyllä mulla aina ton verran mahaa on.

Minusta bussissa matkustaminen on rentouttavaa, mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän seuraa ja tuijoteltavaa.

Vai olenkohan vain yksinäinen.
Tuskinpa.
Kun pääsen kotiin, laitan kahvin tippumaan ja lähden koiran kanssa lenkille.
Kotiin palatessa, jo ovella tunnen kahvin tuoksun nenässäni. 

Ajattelen:
-Joku ihana on keittänyt mulle kahvia.

PS.Kuvassa kahvitellaan työpaikalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti