maanantai 12. tammikuuta 2015

10.1.

Kävelen reippaasti Spoleton Don Matteo- sairaalan ovesta sisälle.

On se totta.
Spoleton sairaalankin nimi on Isä Matteo kuuluisan sarjan mukaan.

Aulassa kukkii valtavia sitruunapuita, ja tuoksu on päätähuimaava.
Näky on kaunis, mutta minulla on nyt muuta mietittävää.
Jokavuotinen kontrolli, jota en voi sietää.
Tissinlittaus.
Ruotsiksi Tisslits.
Lääketieteelliseltä nimeltään mammografia.

Onneksi vuoroni on heti, joten pääsen nopeasti takaisin Spoleton puolipilvisen taivaan alle.
Mennessä pysähdyn vielä aulaan ja pyydän ohikulkevaa   sairaalahenkilökunnan valkotakkista  miestä ottamaan kuvan minusta sitruunapuun vieressä.
Hän ottaa ystävällisesti hymyillen valokuvan ja antaa sitten kännykkäni takaisin minulle.
Silloin huomaan  pienen lapun rinnassa: Dott. Carducci, cardiochirurgo.
Ehkä cardiokirurgilla olisi ollut jotain muutakin tekemistä kun valokuvata Leilaa.
Ainakin sisällä sairaalassa.
No, toivottavasti kuva onnistui.
Ja kukaan ei kuollut sydänkohtaukseen silläaikaa.

10.1. on muistettava päivä myös toisesta syystä.
Sen miehen syntymäpäivä, jonka löydän joka aamu silmät sikkurassa keittiöstäni aamupalalla.
Signor Sergio Piccioni.
Herra Sörtsö Pulu.

Joten lahjanostoon kullalleni.
Äkkiä ostettu.
Minä kun en ole ollenkaan niitä tyyppejä, jotka keksii joka vuosi erilaisia persoonallisia lahjoja.
Sellaisia, mistä lahjansaaja ilahtuu ja on kiitollinen loppuelämänsä.

Kerran, kauan sitten jouluna, minäkin innostuin persoonallisesta lahjasta ex- miehelleni Lucianolle.
Hänellä raukalla oli vain raidallisia kauluspaitoja, niin ajattelin yllättää ruudullisella paidalla.
Annoin  lahjani malttamattoman innokkaana, tyytyväisenä, Lucianolle.
Hän avasi paketin ja kiitteli sitten vaivautuneena.
Selitin innoissani miten ostin ruutupaidan "kun sulla vain raidallisia".
Luciano vastasi totuuden nimissä:
"Ei sulle tullut mieleen, että siihen on joku syy, että mun paidat on kaikki raidallisia?" " En tykkää ruudullisista paidoista."

Ei tullut mieleen. Ei.
Niin sitä voi oppia toisesta jotain uutta vielä 12-avioliittovuoden jälkeenkin.

Siitä lähtien olen lahjoittanut vain varmoja lahjoja.
Hajuvesiä.
Niinpä ostamaan Sörtsölleni kolmaskymmenestoinen hajuvesi.
Helppoa; otat vain hyllystä yhden pullon ja saat sen jo valmiissa lahjapaketissakin.

Pitää vain olla tarkkana,
että ei ota miehelle hajuvettä naisten hyllystä.
Olen kuullut, että niinkin voi käydä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti