Tortoreto

Tiedän.
Hävisin kuin  pieru  Saharaan.
Mistähän minulle tulee aina mieleen näitä kivoja sanontoja?

En ole kuukauteen kirjoittanut blogia.
Hups!
Kaikki hyvin kuitenkin täällä.
Toivon, että teilläkin siellä.
Onko joku kaivannut minua?

Minulla oli melkein kolme viikkoa vieraita Suomesta; ystäviä ja sukulaisia, kaikkia ihania sellaisia.
Jäi nettielämä  täysin hyllylle, kun elin niin innokkaasti  tätä oikeaa elämää.
Lopuksi sitten vielä vietin loman Tortoretossa, merenranta-mökissäni  kahden mieheni, eli Sörtsön ja Maxim-koirani  kanssa.
Laitan kuvia sieltä, Italian kesästä, joka näkyy jatkuvan, vaikka 9 - miljoonaa italialaisopiskelijaa aloitti koulun eilen,  3-kuukauden kesäloman jälkeen.
Toivottavasti kuvista on iloa: Ne ovat hetkiä sieltä sun täältä, mitä minä siellä pienessä merenrantakylässä touhuan.
Vai tuleeko teillä jo korvista minun rantakuvani?
No, ensi kerralla kerron sitten taas jotain hölmöä tarinaa.

Syyskuussa rannalla on hiljaista, joten nautimme aurinkokylvyistä yhdessä Maximin kanssa:

Nautimme värikkäistä, elämäniloisista,tuoksuvista toreista. Nyt saa uikkarit pullakahvin hintaan....vai jos sittenkin pullakahvit? 

Vaikea lomalaisen jättää nämä tiskiin, mutta mitä elämä olisi ilman ruokanautintoja?  Hampaiden kiristelyä.

Onneksi ollaan Sörtsön kanssa himokävelijöitä, kymmenisen kilsaa menee vihellellen. Aamulla auringonnousun aikaan rantahiekassa, päivällä kyliä ja palmubulevardeja, illalla keskustan kävelykatuja ihmishulinassa. Jos vaikka puolikkaan munkin saisi kulutettua, tai ainakin sokerit päältä. 

Ei minulla muuta. Varjot kiinni ja syksy tulkoon.

Halit teille kuvassa näkyvältä hulivilipariskunnalta.