Musta silmä

Jos joku olisi huomannut toivottaa minulle rauhallista joulun odotusta, niin ehkä viimeinen viikkoni  ei olisi ollut niin hullunmyllyä kun se on ollut.
Tiedä sitten.

Ymmärsin, että sohvakin voi olla hengenvaarallinen paikka,  kun viikko sitten nousin nopealla liikkeellä sohvalta ja jalkani jäi jumiin lattialla makaavan peiton sisään.
Parin metrin lento kaaressa, ja hätälaskeutuminen  keskelle olkkarin lattiaa hakaten otsaani  kivenkovaan  italialaiseen marmorilattiaan.
Tässä vaiheessa haikailin  suomalaisten parkettien perään.

BUM! AI! VOI! Olenko vielä hengissä?
Otsaani jomotti, käsi kipeä ja rintalasta kuin turpiinsa saaneella.
Makasin maassa vatsallani  kädet ja jalat levällään ja kiittelin taivasta kohdin, että hengitin vaikka en pystynyt liikkumaan.
Kun pahin oli ohi, otin pakastimesta vihannespussin otsalleni ja horjuin takaisin sohvalle makaamaan , sillä tunsin menettäväni tajuntani.
Vapisevalla kädellä hapuilin kännykkäni  sohvapöydältä ja soitin Sergiolle:
"Vauhdilla kotiin, voin huonosti!"
Sörtsö oli muutamassa minuutissa kotona sohvan vieressä minua tuijottamassa sanoen:
"Eihän sua voi jättää hetkeksikään yksin, kun heti tapahtuu!"

No nyt jäi sitten joulun tuoksut meidän kodin ulkopuolelle, ja kotinikin kävi siivoamassa ammattisiivooja.
Sörtsöni koristeli joulukuusen, omien sanojensa mukaan yksinkertaisesti.
Palloa ja hörhelöä on joka mallia ja joka väriä.
Sekoitti kaikki vanhat huolella valitsemani eri vuosien yksiväriset joulupallot ja teki niistä sekahedelmäsopan.
Italialaisella ja suomalaisella kun on vähän eri käsitykset sanasta  "yksinkertainen".
Hyvä tuli, totesin minä.
Kuusi mikä kuusi.

Makailen sillä vaarallisella sohvalla silmä mustana ja parantelen kipeitä luitani.
Ajankulukseni tuijottelen kateellisena muiden facebook postauksia mahtavista itsetehdyistä piparkakkutaloista:
Piparkakkutalot ovat näköjään laajentuneet niin, että tänä vuonna niissä on myös puutarhat ja pihalla leikkivät lapset, uima-altaat vaan puuttuvat.
No, ehkä ensi vuonna.
Porealtaalla.
Onneksi on käsi kipeä, niin on syykin miksi meidän pöydällä ei komeile piparkakkulinna.
Terveellä kädellä olisin osannut taiteilla autotallin.
Neljä seinää, tasakatto. Ilman ikkunoita.

Tänään Sörtsö tarkasteli vointiani kuin omalääkärini  konsanaan ja oli iloinen,  että kävelenkin jo jonkin verran.
Tutki sitten kulmat kurtussa mustaa silmääni ja totesi lopuksi hymyillen:
"Hyvältä näyttää!
Jouluksi se on pudonnut."
Johon minä ihmeissäni: "Siis mikä on pudonnut jouluksi?"
Sergio: "Sun silmä."

Kuvissa: Putoava silmä ja luksus piparkakkutaloja.