keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kampaajalla

Hiukseni olivat kasvaneet huomaamattani  niin pitkiksi,  että en tuntenut itseäni peilistä. Tiedä miten ne olivatkin innostuneet  pitenemään vauhdilla, kun yleensä jaksoivat kasvaa vain hartioille asti. Roikkuivat selässä kuin lehmän häntä,  sillä minä en ole niitä onnekkaita, joilla pitkä ponnari  näyttää tuuhealta hevosenhännältä.

Tiistaiaamuna  huokaisin aamupalapöydässä Sörtsölleni: "Taidan mennä  leikkaamaan hiukseni. Mitäs sanot, jos leikkaan tukkani  ihan lyhyeksi, sopiskohan mulle?"
Viisas Sörtsöni vastasi rauhallisesti mutta vakaasti: "Vaikea sanoa, sopiiko sulle lyhyt tukka kun en näe luonnossa. Sanon mielipiteeni kun olet leikannut.
Jos en tykkää, niin menet Tortoretoon asumaan. Tulet takaisin kotiin kun hiukset ovat kasvaneet takaisin pitkiksi."
Että sillä lailla.
Kyllähän minä Tortoreton merenranta-asunnollani  viihtyisin yksinkin, jos olisi vielä kesä ja lämmin.
Ajatus syysmyrskyistä ylhäisessä  yksinäisyydessä ei oikein innosta.
Toivotaan parasta.

Maanantaisin kampaamot ovat kiinni, mutta tiistai on hyvä päivä mennä kampaajalle Italiassa, sillä se on ainoa päivä kun kampaamoissa on hiljaista.
Viikonloppua kohden kampaamoissa on tungosta, täyttyvät  kuin  Kuopion kalamarkkinat.
Olikohan tämä nyt hyvä vertaus,  käykö  Kuopion kalamarkkinoilla ihmisiä?
Italialaiset naiset käyvät kampaajalla kerran viikossa, jotkut jopa kaksikin.
Kampaaja pesee heidän hiukset ja laittaa ne nätiksi, kuin olisivat ylioppilasjuhliin menossa.
Italialaisten karheat hiukset kun eivät rasvoitu niinkuin suomalaisten, jotka näyttävät kahden päivän päästä siltä, kuin ne olisi sivelty voilla.
Ei minulla mitään voita vastaan ole, kunhan se on ruisleivän päällä.
Italialaiset kampaajat ovat ammattimaisia, tekevät työtään nopeasti ja varmalla kädellä, oli kyse kampauksesta tai leikkauksesta.
Lisäksi heillä on hyvä maku,  ja silmää nähdä, millaiset hiukset sopivat erilaisiin kasvonmalleihin ja persoonallisuuteen.
Laskukin on puolet siitä mitä Suomessa.

Ajan  Pandalla kohti Spoleton keskustaa lauleskellen kovalla äänellä  Sylvian joululaulua.
Muistan kyllä, että joulusta ei ole vielä tietoakaan, mutta nyt laulattaa tämä.
Kun pääsen kohtaan "Sä tähdistä kirkkain loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen", ääni värisee ja kurkkua kuristaa.
Vaihdan nopeasti kappaletta:
"Marylin, Marylin, milloin riisut jumpperin!"

Saavun kampaamoon, missä on vain muutama asiakas, ja pari kampaajaa, Paola ja Silvia.
Paola on omistaja, ja Sergion pojan vaimo. Silvia on Sergion veljentyttö, eli kuin menisi sukulaisiin kylään.
Silvia föönää vanhemman rouvan hiuksia, jonka harmaat hiukset ovat juuri värjätty ruskeiksi.

 Paola laittaa "graffie" eli "raapaisuja" nuoren tytön pitkiin hiuksiin, toisin sanoen ohuita raitoja vain päällyhiuksiin.
Istun alas kirkkaanvihreälle nahkasohvalle odottamaan ja otan käteeni juorulehden.
Silvia tuo minulle touhujensa välissä espresson.
Kampaamoihin pitää varata aika, mutta silti joutuu aina myös odottamaan vuoroaan.

Paola laittaa minulle kolmet eriväriset raidat: Vaaleat, kullanväriset ja sekaan vielä ruskeaa.
Kun värit ovat hiuksissani, huomaan peilistä, että minulla ei ole kulmakarvoja.
Tortoreton aurinko, kuuma kesä, on polttanut sekä hiukseni, että kulmakarvani.
Paola ehdottaa kulmien värjäystä, jotta saisin ilmettä kasvoilleni.
Siinä sitten istun värit päässä ja kunnon väriliipaisut olemattomissa  kulmissani, ja kurkin sivusilmällä neidin "raapaisujen" kohtaloa.
Vaihtelemme kuulumisia ja juoruja Spoleton elämästä.

Yhtäkkiä ovi aukeaa, ja sisään astuu kuusikymppinen nainen.
Hän kävelee nopein askelin Paolan luo ja ojentaa ranteensa Paolalle puhumatta mitään.
Katson ihmeissäni mitä tapahtuu: Paola laittaa rouvalle käsiketjun lukon kiinni,  ja rouva poistuu ovesta samantien ulos kadulle.
Paola kertoo minulle nauraen: "Tämä nainen asuu tässä yläkerrassa, ja tulee joka aamu samaan aikaan tänne, että laitan hänen käsiketjunsa kiinni, kun ei saa sitä itse."
Nämä ovat niitä hetkiä Italiassa, että tunnen itseni normaaliksi.
Ei tainnut olla naisella kaikki hevoset tallissa.

Hiuksiani pestään, hoidetaan ja lopulta leikataan ja kuivataan. Lattialle jää todisteeksi entisistä pitkistä hiuksistani läjä hiussuortuvia.

Väsähtäneenä istumisesta, mutta kevein mielin, lähden pois kampaajalta. Pandani peilistä kurkistelee uusi nainen, joka toivoo, ettei hänen tarvitse lähteä Tortoretoon.





,
Paola raapaisuvauhdissa.


Silvia föönää, asiakas kultturisoituu.


Hei mies, jos ajattelet, että naisesi on karmeimmillaan tukka pystyssä aamulla herätessään, et ole nähnyt häntä kampaajalla.



Tällaisen saa 50-eurolla, kun jaksaa istua 3-tuntia kampaajalla.