Maanantaiaamu.
Olen kävelylenkillä Maxim- koirani kanssa. Maisema on henkeäsalpaavan kaunis, joten istahdan puistonpenkille ihailemaan.
Umbrian kukkulat ja laaksot viheriöivät, sireenit kukkivat.Ilma tuoksuu tuoreelle ruoholle.
Kevättä ilmassa.
Maximkin nauttii kevään merkeistä.Nuuskii ilmaa. Kakkaa ruohikolle.
Mietin blogia ja bloggausta. Olen yksi 53 000 suomalaisen bloggaajan joukosta. Olen kurkistellut toisten blogeja, ja ihaillut heidän sivujaan.
Sieltä löytyy todella laadukkaita, ammattimaisia kirjoituksia, valokuvineen , linkkeineen,haastatteluineen jne.
Hävettää.
Haluaisin mennä peiton alle piiloon.
Minun blogini voisi saada jopa kolmannen sijan, ammattimaisuudellaan, jos kilpailisin alaluokkalaisten kanssa. Ja olisin 7- vuotias.
Osaan laittaa välit sanoihin. Aloittaa lauseet isoilla kirjaimilla. Lisätä yhden valokuvan yhteen ja samaan paikkaan. ( Koska tulee automaattisesti. ) Kirjoittaa pötköön.
Mutta minua kiehtovat " kommenttiluukut".
Kukaan ei kommentoi. Haluaisin kommentoida. Kun joku on Amerikasta asti lukenut minun pötköblogini, haluaisin tietää makasiko hän Miamin rannalla kun luki sitä, vai oliko kenties ulkoiluttamassa koiraansa niinkuin minäkin, toisella puolella maailmaa.
Ikävä kyllä " kommenttilaatikkoon" ei voi huhuilla, että " Kuka siellä ?" Leila täällä Italiasta, mitä kuuluu? "
No, täällä minä sitten huhuilen itsekseni , kirjoittaessani pötkökirjoitustani yhdellä valokuvalla.
Ja toivotan kaikille bloggaajille ympäri maailmaa : " BLOG !! "
eli Buon Lunedi Osate Gente !!
Vapaasti suomennettuna:
Mukavaa maanantaita, olkaa ihmiset uskaliaita!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti