Suomalainen juhannus.
Italiassa?
Mahdotonta?
Ei ei.
Antaa vain mielikuvituksen lentää
ja huumorin rönsyillä,
niin eiköhän se siitä.
Koivuja on Italiassa neljä kappaletta,
niistä kolme Comossa ja yksi Gardajärvellä, joten jätetään se väliin, ettei tarvitse lähteä 800 km. päähän juhannuskoivujen hakuun.
Rajansa sillä on Suominostalgiallakin.
Oliivipuunoksat oven pieliin,
niitä kun saa omasta puutarhastakin.
Suomilippuja koristeeksi.
Siinähän se.
Juhannuskoivuoliivi.
Makkaraa grillattavaksi lähikaupasta.
Eihän se suomalaisen makkaran veroista ole, mutta kun saa kyytipojaksi Lapinkultaa pullollisen,
mitä myydään vain yhdessä Keski-Italian marketissa,
niin siinä on jo juhlan tuntua.
Sitten vaan 8-vuotta vanhat DVD eet esille Lauantaitansseista.
Musiikki soimaan kunnon desibelillä, ja pyörähtelemään lavatanssin huumassa.
Juhannustunnelma on valmis.
Harmi vaan,
että keskiyön aurinkoa,
Italian pilkkopimeässä yössä,
tähtitaivaan alla,
ei saa kuin haaveilemalla.
Onneksi muistoista sekin löytyy.
Onnellista juhannusta jokaiselle suomalaiselle maailmanääriin asti!
Toivoo Leila.
Ps.Kuva kotinurkilta, minne voisin sen juhannuskokon sytyttää, koko kylän iloksi.
Jos uskallan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti