lauantai 6. joulukuuta 2014

Suomi

Onnellinen voin olla maailmassa.
Rakkautta kokea vieraan taivaan alla.

Mutta juureni,
ne ovat tarrautuneet lapsuuteni kotimäntyyn.
Kasvaneet syvälle jäisen maan alle.

Äitini haalistunutta esiliinaa en voi unohtaa, en hellää, huolestunutta silmäystä,
en tuoreen leivän tuoksua keittiössä.

Kesäisen järven viileä vesi koskettaa tänäänkin ihoani.
Sateisen, kostean metsän marjat maistuvat yhä kielelläni.
Puhtaan, viattoman ensilumen rauha laskeutuu jälleen sieluuni.

Suomeni on kaukana,
pohjoisen revontulien,
tähtitaivaan suojassa.
Niin lähellä elämässäni,
sydämeni sykkeessä.
Voimana jokaiseen päivääni.

6.12. 2014  -Leila-








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti