Sattuuhan sitä

Olin viikon Tortoretossa, merenranta-asunnollani  kuumuutta paossa.
Nautin oikein olan takaa merestä,  auringosta ja iltaisin romanttisista rantaravintoloista ja kyläjuhlista.
Jengiä riitti, kun elokuu italialaisten lomakuukausi.

Eräänä aamuna menin keskustan apteekkiin, niin ei löytynyt parkkipaikkaa, joten parkkeerasin jalkakäytävän viereen.
Minusta siinä oli hyvä parkkipaikka nopealle apteekissa kävijälle.
No, taisi siinä kohtaa olla mutkakin ja mikälie risteys.
Lappuliisa juoksi perääni, mutta italialaismummo hellehatussaan ehti ensin, minua auttamaan.
Jäi seisomaan keskelle tietä, pysäytti liikenteen ja hoputti minua: "Nyt lähde nopeasti, ennenkuin saat sakot."
Sinne jäi Lappuliisa nielemään Pandani pakokaasupilveä.
Kiitos mummelin!

Kuumuus on noussut minulla hattuun,  ja teen vieläkin omituisimpia juttuja kuin yleensä hössöttäessäni.
Yhden päivän aikana olin kulkenut kaupungilla paitapusero nurinpäin päällä, istunut  autoni takapenkille, unohtaen että olen itse se kuski, ja laittanut juuston haarukoitten ja veitsien sekaan pystyyn kuivaustelineeseen,  enkä jääkaappiin,  minne juusto yleensä laitetaan.

Mutta nämä hölmöilyt eivät vedä vertoja sille, mitä tein hotellin uima-altaalla.
Saksalaiset ja ranskalaiset makasivat tyylikkäästi aurinkotuoleissaan, kylmät juomat  kädessä uima-altaan reunoilla,  kun saavuin paikalle.
Italiassa uimalakki on pakollinen uima-altaalla, joten kaivoin laukustani omaa mustaa uima-hattuani,  laittaakseni sen päähäni.
Kun änkesin hiuksia sisälle uimalakkiini, tunsin sormissani ison reiän.
Ihmettelin moista,  ja otin lakin pois päästäni.
Tottakai hatussa oli reikä.
Lakki kun ei ollutkaan lakki, vaan mustat alushousut.
Päässäni oli alushousut.
Olin ottanut kiireessä matkalaukusta mustan uimahatun  sijaan mustat alkkarini.
No, sattuuhan näitä.
Päätin silti siirtyä aika nopeasti sisälle asuntooni.

Onneksi eilen , parin kuukauden kuumuuden ja kuivuuden jälkeen, saimme vuosisadan rankkasateen.
Happea aivoillekin, jos hiukan helpottaisi neuroonien työtä.
Vesi tulvi pitkin katuja, sillä korppukuiva maa ei pystynyt imemään vettä nopeasti.
Olimme Sörtsön kanssa autolla liikenteessä ja Sörtsö varoitti minua:
"Ole varovainen kun ajat autolla siltojen alta, sinne kerääntyy vesi ja tulvii,  auto voi  jäädä jumiin veteen."
Lisäsi sitten: "Ai  niin, osaathan sä uida."

Kuvittelin itseni, uimamaisterin uimassa kuravedessä sillan alla ja totesin:  "Ai jaa."

Kuvat: Näillä selviää koko kesän, kun asuu merenrannalla.