Sain "London and beyond" bloggarilta Lenalta haasteen kirjoittaa blogini historiasta.
Otin haasteen mielelläni vastaan, joten tässä tämä tulee, vaikka eipä minulla pitkää blogihistoriaa ole, kun olen kirjoittanut blogiani vasta puolitoista vuotta.
Olen siinä vaiheessa, että olen oppinut juuri ja juuri kävelemään.
Jos blogini olisi lapsi.
Otin haasteen mielelläni vastaan, joten tässä tämä tulee, vaikka eipä minulla pitkää blogihistoriaa ole, kun olen kirjoittanut blogiani vasta puolitoista vuotta.
Olen siinä vaiheessa, että olen oppinut juuri ja juuri kävelemään.
Jos blogini olisi lapsi.
Mietin ainakin vuoden blogini aloittamista, sillä pelkäsin kahta asiaa:
Riittääkö suomen kielen taitoni vielä kirjoittamiseen yli 20 -Italiavuoden jälkeen ja miten ihmeessä selviän tietokonetekniikan kiemuroista, jotta blogini ulkoasu ei näyttäisi suttupaperilta.
Mutta kun katselin huvittuneena ympärilläni pyörivää italialaista elämää, ajattelin, että tapahtumat on saatava paperille muidenkin iloksi.
Lapsuuteni ja nuoruuteni intohimo ja rakkaus kirjoittamiseen palasi sydämeeni, kymmenien vuosien hiljaisuuden jälkeen.
Lopulta päätin: Antaa palaa! Meni suteen tai saveen!
Mitä tuo suteen tarkoittaa?
Riittääkö suomen kielen taitoni vielä kirjoittamiseen yli 20 -Italiavuoden jälkeen ja miten ihmeessä selviän tietokonetekniikan kiemuroista, jotta blogini ulkoasu ei näyttäisi suttupaperilta.
Mutta kun katselin huvittuneena ympärilläni pyörivää italialaista elämää, ajattelin, että tapahtumat on saatava paperille muidenkin iloksi.
Lapsuuteni ja nuoruuteni intohimo ja rakkaus kirjoittamiseen palasi sydämeeni, kymmenien vuosien hiljaisuuden jälkeen.
Lopulta päätin: Antaa palaa! Meni suteen tai saveen!
Mitä tuo suteen tarkoittaa?
Syntyi ensimmäinen postaukseni: Sinappineste.
Tämä kirjoitus on minulle edelleen todella rakas, sillä siitä kaikki alkoi.
Tämä kirjoitus on minulle edelleen todella rakas, sillä siitä kaikki alkoi.
Muistan miten olin jännittynyt, julkaistuani Sinappinesteen.
Ei minua kiinnostanut, lukisiko kirjoitukseni joku vaan nauraako koko maailma minulle.
Minun tuherrukseni oli nyt netissä näkyvillä, kaikille maailman viisaille ihmisille.
Apua!
Ei minua kiinnostanut, lukisiko kirjoitukseni joku vaan nauraako koko maailma minulle.
Minun tuherrukseni oli nyt netissä näkyvillä, kaikille maailman viisaille ihmisille.
Apua!
Blogilistalta huomasin, että blogillani olikin lukijoita.
Ihmettelin lukijamääriä:
"Onkohan nämä nyt ihan tosissaan? Lukevatko ihmiset todella MINUN blogiani?
Vai ovatko vahingossa joutuneet sivuilleni? "
Ihmettelin lukijamääriä:
"Onkohan nämä nyt ihan tosissaan? Lukevatko ihmiset todella MINUN blogiani?
Vai ovatko vahingossa joutuneet sivuilleni? "
Sain lukijoista positiivista energiaa, rohkeutta ja uutta intoa kirjoittamiseen.
Olen kiitollinen sekä suomalaisille että ulkosuomalaisille ympäri maailmaa.
Ilman teidän rohkaisevia kommenttejanne blogissa ja facebookissa, olisin jo heittänyt hanskat naulaan moneen kertaan.
Siksi kaipaankin lisää kommentteja!
Kun minulla on kurja päivä ja laahustan nenä maassa, niin mikä ilo valtaakaan sydämeni kun luen sinun, lukijan kommentin: "Nauroin bussissa vedet silmissä kun luin postaustasi. Kiitos."
Olen kiitollinen sekä suomalaisille että ulkosuomalaisille ympäri maailmaa.
Ilman teidän rohkaisevia kommenttejanne blogissa ja facebookissa, olisin jo heittänyt hanskat naulaan moneen kertaan.
Siksi kaipaankin lisää kommentteja!
Kun minulla on kurja päivä ja laahustan nenä maassa, niin mikä ilo valtaakaan sydämeni kun luen sinun, lukijan kommentin: "Nauroin bussissa vedet silmissä kun luin postaustasi. Kiitos."
Blogini tärkeimmät käännekohdat ovat olleet :
- Postaukseni "Ulkosuomalainen", sillä en usko, että saan koskaan enää millään kirjoituksellani sellaista suosiota kun se postaus sai aikaan. Parissa päivässä n.3500 jakoa facebookissa.
Haukoin henkeäni ja iloitsin, sillä se oli yhteistyöpostaus ulkosuomalaisten kanssa.
Sain ajatukset heiltä ja keräsin ne vain paperille.
100 ulkosuomalaisen yhteisiloa.
-Sain mahdollisuuden julkaista blogini kirjana "Terkkuja Leilalta Italiasta" joulukuussa 2014.
-Aukaisin facebook-sivun blogilleni, minkä kautta olen saanut lisää lukijaystäviä.
- Postaukseni "Ulkosuomalainen", sillä en usko, että saan koskaan enää millään kirjoituksellani sellaista suosiota kun se postaus sai aikaan. Parissa päivässä n.3500 jakoa facebookissa.
Haukoin henkeäni ja iloitsin, sillä se oli yhteistyöpostaus ulkosuomalaisten kanssa.
Sain ajatukset heiltä ja keräsin ne vain paperille.
100 ulkosuomalaisen yhteisiloa.
-Sain mahdollisuuden julkaista blogini kirjana "Terkkuja Leilalta Italiasta" joulukuussa 2014.
-Aukaisin facebook-sivun blogilleni, minkä kautta olen saanut lisää lukijaystäviä.
Näinä päivinä blogilleni on avautumassa uusi, mielenkiintoinen mahdollisuus ja seikkailu,
mutta kerron uutisen teille vasta sitten kun asia on virallinen.
Minä, spontaani höpöttäjä, pidän suuni tällä kertaa visusti kiinni.
mutta kerron uutisen teille vasta sitten kun asia on virallinen.
Minä, spontaani höpöttäjä, pidän suuni tällä kertaa visusti kiinni.
Blogini sivua on katsottu tähän päivään mennessä 851 712 kertaa.
Hurja luku, mutta mitä kauemmin olen kirjoittanut blogia, sitä vähemmän olen kiinnostunut numeroista.
Kirjoitan niin kauan kun nautin tästä.
Numeroille ei voi eikä pysty kirjoittamaan rehellisesti, sydämellä.
Spontaanisuus syntyy kun kirjoittaa itselleen ja toiselle ihmiselle.
Hurja luku, mutta mitä kauemmin olen kirjoittanut blogia, sitä vähemmän olen kiinnostunut numeroista.
Kirjoitan niin kauan kun nautin tästä.
Numeroille ei voi eikä pysty kirjoittamaan rehellisesti, sydämellä.
Spontaanisuus syntyy kun kirjoittaa itselleen ja toiselle ihmiselle.
Blogimaailma on avannut minulle uuden ulottuvuuden arkipäivääni.
Olen päässyt tutustumaan muiden mielenkiintoisiin blogeihin; myötäelänyt, itkenyt ,nauranut , ihmetellyt, ihastellut toisten bloggareiden kirjoituksia.
Saanut jopa uusia todellisia ystäviä, sekä bloggareista että oman blogini lukijoista.
Olen kiitollinen tästä kaikesta.
Olen päässyt tutustumaan muiden mielenkiintoisiin blogeihin; myötäelänyt, itkenyt ,nauranut , ihmetellyt, ihastellut toisten bloggareiden kirjoituksia.
Saanut jopa uusia todellisia ystäviä, sekä bloggareista että oman blogini lukijoista.
Olen kiitollinen tästä kaikesta.
Tulevaisuudessakin blogini tulee olemaan kuten tähänkin asti.
Pötkötarinoitani italialaisesta elämästä, positiivisella asenteella.
Puran paperille tunteitani ja ajatuksiani, sitä mitä näen, koen ja teen.
Huumorilla tietysti.
Sivuni ulkomuoto ei tule paranemaan.
En osaa edelleenkään tehdä hienoja nettisivuja.
Vai miksi luulette, että blogini otsikkokuvassa on viinirypäleen oksia ja ympärillä oranssinen raita?
Ajattelitteko, että väriraita on koriste?
Pötkötarinoitani italialaisesta elämästä, positiivisella asenteella.
Puran paperille tunteitani ja ajatuksiani, sitä mitä näen, koen ja teen.
Huumorilla tietysti.
Sivuni ulkomuoto ei tule paranemaan.
En osaa edelleenkään tehdä hienoja nettisivuja.
Vai miksi luulette, että blogini otsikkokuvassa on viinirypäleen oksia ja ympärillä oranssinen raita?
Ajattelitteko, että väriraita on koriste?
Kiitos vielä Lenalle haasteesta, ja haastan edelleen kirjoittamaan oman blogihistoriansa seuraavat bloggarit:
Petran "Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä", Heidin "Heidin Italia", Irman "Wondersbykaari", ja Marjan "Marja maailmalla"
Petran "Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä", Heidin "Heidin Italia", Irman "Wondersbykaari", ja Marjan "Marja maailmalla"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti