keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ester

Kun poikani Petrik ja hänen italialainen tyttöystävänsä Ester,
kaksi vuotta sitten syksyllä, päättivät muuttaa Suomeen asumaan, ajattelin:
"Petrik kyllä viihtyy Suomessa, onhan hän viettänyt siellä lomiaan lapsesta asti, mutta Esterin hymy taitaa hyytyä, tai oikeastaan jäätyä,
viimeistään paukkupakkasilla."

Ester on tumma kaunotar, kuin suoraan 50-luvun italialaisista Sophia Loren filmeistä.
Näkisin hänet rennosti nojailevan appelsiinipuuhun Sisiliassa, ja hymyilevän vienosti.
Vaikeampi kuvitella häntä lapioimassa lunta oven edestä, päästäkseen kodista tielle.

Ester on iloinen ja ystävällinen.
Hän hymyilee aina.
En ollut koskaan nähnyt hänen olevan vihainen, kyllästynyt, tai hermostunut.
Mutta nyt epäilin näkeväni.
Olin melko varma, että jo muuttolintujen mukana, Esterkin palaisi etelään.

Yllätys yllätys; Esterin  iloisuus ei muuttunut masennukseksi.
Ei edes räntäsateen piestessä kasvoja valottomassa päivässä,
ei pakkasen pistellessä korvia bussipysäkillä seistessä.
Ester oli iloinen Suomesta:
Hän ihastui jäisiin järviin ja lumenpeittämiin puihin.
Ja postiluukusta kolahtaviin mainoksiin.

Hän tutkaili tarjouksia ja haki sitten toisesta kaupasta maitoa, toisesta italialaista kahvia ja kolmannesta lohta.
Kun muilla asukkailla luki ovessa lappu "ei mainoksia",
Petrikin ja Esterin ovessa luki
"mainoksia!".
Se oli hänestä niin hauskaa, Italiassa kun posti ei putoa suoraan luukusta sisälle.
Mainoksiin tuli tauko vain ajalle, kun Ester oli Italiassa perheensä luona lomalla.
Petrik ei halunnut hukkua mainospaperikasoihin, joten otti lapun ovesta hetkeksi pois, mutta laittoi sen kiltisti takaisin paikoilleen, Esterin palatessa kotiin.

Mainospostista Ester oppi myös nopeasti suomen kieltä.
Vaikka eihän siitä paljon hyötyä ollut pankissa tai verovirastossa, että osasi sanoa:
"Sikanautajauheliha tarjouksessa torstaihin asti."
Niinpä Ester aloitti suomen kielen kurssin, missä oppikin nopeasti puhumaan ja ymmärtämään suomea.

Petrik ja Ester kutsuvat usein sukulaisia ja ystäviä kotiinsa syömään.
Kokkaavat yhdessä italialaista ruokaa.
Ruokatavarat on kannettu Italiasta matkalaukussa pecoriinijuustosta Esterin mummon kasvimaan tuoreisiin kasviksiin.
Nousipa kerran Ester Suomeen vievään koneeseen, raskas reppu selässä.
Sisällä kokonainen prosciutto crudo eli riiputettu kinkku.

Tämä tuleva Leila-anoppikin kävi  talven aikana Italiasta, heidän vieraanaan.
Söi aitoa italialaista ruokaa Tampereella.
Ja pesi sitten vahingossa hampaansa Esterin hammasharjalla.
No, kukaan ei ole täydellinen.

Kaikesta huolimatta, Ester toivotti minulle tervetuloa uudelleen, hymyssä suin.
He ottavat aina mielellään vieraita vastaan.
Paitsi maanantai-iltaisin.
Silloin kun ovat Rauhaniemen rannassa, saunomassa ja uimassa.
Avannossa.


PS. Kuvassa hymyilevä Ester.