tiistai 10. marraskuuta 2015

Mummo ratissa

Olin eilen illalla jumpassa, missä Paolo, ohjaaja, kertoi, mitä hänelle oli sattunut aamupäivällä.

Hänellä oli auto parkissa marketin edessä, ja kun hän oli kävelemässä autoaan kohti, raskaat ruokapussit käsissään, näki hän sinisen Opelin peruuttavan autoaan kohti.
Heitti pussit pellolle, tai maahan, ja juoksi  tuulta nopeammin autolleen, huutaen: "Ferma! Pysähdy! "
Samassa oli neljä muutakin karjumassa fermaa Opelin takana, tuottamatta minkäänlaista tulosta.

Auto liukui kevyesti mutta varmasti kohti Paolon autoa.
Rysäys ja auto pysähtyi.
Paolo juoksi hengästyneenä paikalle ja koputti ikkunaan.
Auton ikkuna aukaistiin, ja ikkunasta kurkisti 90-vuotias mummo rauhallisena mutta hämmästyneenä.

Paolo: "Peruutitte autoni kylkeen."
Mummo: "En peruuttanut minä ainakaan."
Samassa mummo oli jo häipynyt liikenteeseen.

Paolo ja neljä todistajaa jäivät seisomaan suu auki keskelle tietä.
Joku tuhahti: "Ei 90-vuotiaat voi ajaa enää autoa!"
Johon Paolo: "Voi ne, mutta ei tämä yhdeksänkymppinen."

Että sillälailla.
Sellainen suloinen mummo.
Joko hän oli menettänyt täysin todellisuudentajun, taikka sitten hän oli yllättävän juoni, melkein satavuotiaaksi.
Tiedä häntä,  mutta varmaa on, että tämä ei ollut mummon eka eikä vika kolari  tämän viikon aikana.