Ciao ciao Spoletosta!
Mielessäni on ollut jo vähän aikaa halu kirjoittaa tällainen "chiacchierata" eli "juttutuokio" teidän kanssa.
Olen kirjoittanut kolmisen kuukautta tätä blogiani ja olen iloinen siitä, että uskallauduin tähän seikkailuun.
Sydämen pohjasta asti kiitos teille siitä, että olette ottaneet blogini niin positiivisesti vastaan ja jakaneet tämän mukavan kokemuksen kanssani!
Voi miten tulee hyvä mieli, kun joku esim.kirjoittaa , että olen tuonut iloa ankeaan maanantai-aamuun.
Lisäksi on ihanaa, että blogin kautta suomalaisuus ja suomalaiset tulevat minua lähelle arkipäivän elämääni tänne Italiaan asti.
Olin miettinyt ja kerännyt rohkeutta blogin aloittamiseen vuoden verran.
Muutaman kerran aloitinkin jo kirjoittamisen mutta jätin sen sitten pöytälaatikkoon.
Epäilykseni olivat, että osaisinko vielä kirjoittaa sujuvaa suomen kieltä, olenhan asunut Italiassa kymmeniä vuosia.
Mietin myös, että
onko minulla vielä silmää
nähdä italiainen elämä suomalaisin silmin.
Tarinani ovat kaikki tositapahtumia, vaikka joskus teistä ne voivat tuntua vitseiltä.
Maustan niitä vain huumorilla, sillä rakastan nauraa itselleni, muille ja elämälle. Samoin valokuvat ovat (paria kuvaa lukuunottamatta) puhelimellani otettuja kuvia sieltä sun täältä.
Joten kiitos vielä;
Jatketaan matkaa ja iloitaan elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti