Kevät on tullut Italiaan:
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, hedelmäpuut kukkivat, ruoho vihertää, perhoset lentelevät ja kärpäset pörräävät.
Lämpötila +22°.
Tästä ihanuudesta huolimatta, aion viettää aamupäiväni sisätiloissa: Shoppaillen.
Kaikki naiset tietävät, miten sadepäivät ja aurinkoisetkin ilmat unohtuvat kun pääsemme kauppaan sisälle.
Kevätnilkkureita! Satoja! Syötävän ihania! ( Kiva sanonta minusta, vaikka vähän outo kun tarkemmin ajattelee.)
Tässä kohtaa minusta tulee "kaksoispersoonallisuus", niinkuin aina shoppaillessa.
Italialainen persoonallisuuteni himoitsee vaaleita ,korkeakorkoisia, "timantteja" varsissa saapikkaita,
mutta suomalainen persoonallisuuteni (lue äidiltä peritty järkevyys) käskee olla italianon hiljaa ja kehottaa ostamaan käytännölliset, matalakorkoiset nilkkurit.
Jätän asian hautomaan , ja persoonallisuudet pohtimaan ratkaisua, ja kävelen laukkuosastolle.
Laukut ovat minulle tauluja.
Minulta ei jää huomaamatta yksikään ohi kulkeva laukku.
(Naisten käsivarsissa tietty.)
Ostan yleensä pari "hyvää ja ajatonta" laukkua vuodessa: Tumman talvilaukun ja vaalean laukun kesäksi.
Olen tehtaanmyymälöiden netti- info: Luulen, että ei ole olemassa tehtaanmyymälää ( ainakaan Keski- Italiassa),missä minä en olisi käynyt ostoksilla.
Parhaimmillaan olen löytänyt 350 euron laukun 90 eurolla.
Silloin tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ilosta!
Voi olla , että olen joskus hyppinytkin.
Huomaamattani.
Voi ei ! Kello on melkein yksi, eivätkä persoonallisuuteni ole vielä päässyt yhteisymmärrykseen.
Pakko juosta kotiin. Palataan asiaan iltapäivällä.
Italialaiset syövät klo. 13 oli nälkä tai ei. Siitä ei keskustella.
Koiranikin odottaa kuppinsa edessä "pranzoa" klo. 13.
Nappuloita ja parmisaaniraastetta päälle.
Tietysti.
Italialainen koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti