Kun vein ensimmäisen kerran poikani lastenlääkärille tarkastukseen, luulen että sain italialaisäidit melkoiseen shokkitilaan.
Äidit istuivat odotushuoneen tuoleilla, vauvat tiukasti lämpimissä syleissään.
Minä istuin yksin.
Lapseni nukkui ulkona vaunuissa.
Talvella.
Kylmässä.
(Siis +8°)
Kun minun vuoroni tuli, sanoin reippaalla äänellä lääkärille:"Odota hetki! Haen poikani ulkoa vaunuista!"
Italialaisäidit tuijottivat minua hölmistyneinä ja ennenkaikkea järkyttyneinä.
Taisi joku melkein pyörtyäkin.
Tiedän mitä he ajattelivat.
Hullu äiti.
Lääkäri rävähti nauruun ja sanoi minulle silmää nikaten: "Hyvin teit! Ulkona nukkuminen on terveellistä vauvalle, mutta italialaisäidit eivät tule koskaan käsittämään sitä, saati laittamaan käytäntöön moista hulluutta."
Italialaiset pelkäävät kylmää.
Voi vaikka saada nuhan.
Tai yskän.
Tai niskakivun kovasta tuulesta.
Tai kuumetta!
Silloin tällöin " hulluttelenkin itsekseni" kertomalla italialaisille tuttavilleni kauhujuttuja kylmästä Pohjolasta,
missä uidaan avannossa, pyörähdellään lumihangessa, ja lähdetään uimahallista tukka märkänä suoraan ulos pakkaseen.
Mitä huolestuneemman ja kauhistuneemman näköisiä italialaiset ovat, sitä enemmän minulta juttu lentää ja tarinat hurjenevat.
Halpaa huvia.
Kylmän rinnalla italiaanoilla on toinenkin pelko: Sade
Kaduilla ei näy kumisaappaissa taapertavia lapsia, eikä kukaan ole koskaan kuullutkaan kuravaatteista.
Kun aurinko paistaa, ulkoillaan.
Kun sataa, leikitään sisätiloissa.
Jos edellisenä päivänä on satanut, ollaan seuraavakin päivä kotona.
Varmuuden vuoksi.
Ulkona on märkää.
Lasten onneksi Italiassa paistaa usein aurinko ja on lämmin, muuten he eivät edes tietäisi, mikä on leikkipuisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti