No niin.
Tästä uutisesta on puhuttu jo Italiassa ja Suomessa, ja varmaankin myös Venäjällä ja Ruotsissa.
Mutta kerron silti.
Poikani Thomas voitti pääsiäisarpajaisissa viisikiloisen,
yli metrin korkuisen suklaamunan.
Dinosauruksen muna.
"Jipii!" Huusi Thomas.
"Voi ei!" Kiljui tämä äiti.
Onhan se mukavaa voittaa.
Jos voittaa vaikka rahaa, (Aina tarpeeseen.) tai matkan, (WAU!)
tai lahjakortin vaatekauppaan, (Shoppailu on aina in) tai ravintolaillallisen. (Ihana romanttinen ilta Sörtsön kanssa toisiamme silmiin tuijotellen.)
Mitä tekee 5-kiloisella suklaamunalla?
Ottaa siitä valokuvan ja laittaa facebookiin muiden ihailtavaksi.
Siinähän se ilo sitten olikin.
Et voi syödä sitä, tai muutaman viikon päästä joudut ostamaan XXXL-vaatteita.
Tuijottelet suklaamunaa,
hammasta kiristellen.
Vakuutat itsellesi tunnin välein,
että olet henkisesti tasapainoinen aikuinen ihminen, joka pystyy kyllä kieltäytymään tästä nautinnosta.
Lankeat suklaan "maisteluun",
mikä muuttuu minuutissa "ahmimishyökkäykseksi".
Lopuksi jäljelle jää vain syyttävä omatunto.
Ja tätä kutsutaan arpajaisvoitoksi?
Minä sanoisin arpajaistappio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti