lauantai 19. huhtikuuta 2014

Telttaretki

Oletko koskaan ollut telttaretkellä leirintäalueella ilman telttaa?
Minä olen.

Saavuimme illansuussa Adrianmeren rannikolle, meren rannassa sijaitsevalle leirintäalueelle.
Sergio huikkasi minulle iloisesti: "Prinsessa, istu alas viltille ja ota naistenlehti käteen, mä hoidan nopeasti teltan pystytyksen."
Tein työtä käskettyä.
Olinhan tottunut siihen, että minua pidetään kuin kukkaa kämmenellä, ja Sörtsö hoitaa hommat.

Minuutin kuluttua alkoi hermostunut mumina.
Nostin katseeni laiskasti lehdestä
todeten hajamielisesti: "No, mitä nyt?"
Sergio huokaisi raskaasti ja sanoi:
"Olen unohtanut telttakepit kotiin."
Minä:"Huono vitsi."

Nopeasti kävi ilmi, että kyseessä ei ollut vitsi.
En voinut uskoa näkemääni.

Sergio Superman, tarkkapoika, oli unohtanut telttakepit kotiin.
Minä olisin voinut unohtaa teltankin.
Ja ehkäpä Sergionkin.

Positiivisena ihmisenä mietin:"Voikohan teltan pystyttää ilman keppejä?" "Onko ne nyt niin tarpeelliset?"
Sergion ilmeestä päättelin, että nyt on parasta olla hiljaa, eikä antaa mitään naisellisia ratkaisuja ongelmaan.

Leirintäalueella oli satoja maatilkkuja, missä teltat nököttivät vierekkäin.
Lisäksi vuokrattavia mökkejä siellä sun täällä.
Uima-allas vesiliukumäellä, tenniskenttä, ravintola, kahvila, lasten leikkipuisto ja ulkoilmadisco.
Voit osallistua vesijumppaan tai zumbaan, laulaa karaokea tai vain nauttia pimeästä, lämpimästä illasta uima-altaan reunalla, kynttilän valossa, herkutellen antipastoilla ja hörppien kylmää proseccoa.

Jos haluat olla omassa rauhassasi, aukaiset vain portin , ja voit istahtaa rannalle, päivän kuuman auringonpaisteen lämmittämälle hienolle hiekalle ja kuunnella meren aaltojen huminaa, auringon laskiessa taivaanrannalle.

Päätin, että en luovu tästä kaikesta ihanuudesta, vaikka joutuisin viettämään yöni leirintäalueen vessassa.
Vakuutin itselleni, että teltta ei ole pääasia telttailussa.

Pumppasimme telttapatjamme täyteen ilmaa. (Tai Sörtsö pumppasi ja minä tutkailin tilannetta.)
Laitoimme patjan nurmikolle teltalle varatulle paikalle.
Rannalta kuului hiljainen musiikki.

Makasimme kaulakkain patjalla puhumattomina, tähtitaivasta ihastellen.
Ohikulkijat tuijottivat meitä kummastuneina.
Se ei meitä haitannut.

Tiesin, että tästä tulisi elämäni romanttisin yö.











People have read this post.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti