Siskoni Leena oli miehensä Matin kanssa lomalla Italiassa, meidän vieraanamme.
Sunnuntaina oli kutsu anoppilaan lounaalle, minne sitten iloisin mielin suuntasimmekin.
Tunsinhan hyvin italialaisen alkupala-pasta- pääruoka-vihannekset-kakku-spumante-hedelmä-espresso-grappa makoisan sunnuntailounaan.
Kuka hullu siitä kieltäytyisi?
Astuimme sisälle lasagnen ja uunilihan tuoksuiseen kotiin.
Tervehdimme toisiamme:
Anoppi oli juuri antamassa Matille poskisuudelmia, kun Matti ojensi ujosti hymyillen kätensä tervehdykseksi.
Illalla kotona kerroin Matille, miten Italiassa tervehditään poskisuudelmilla.
Siitähän riemu alkoi.
"Ai niinkö?" Sanoi Matti, ja kohteliaana, mukavana miehenä, sopeutui välittömästi käytäntöön.
Seuraavan päivän Matti jakeli poskisuukkoja joka suuntaan.
Lihakaupan myyjälle,
naapurin mummolle
ja kaikille vastaantuleville tutuilleni.
Ilo oli ylimmillään ja minua nauratti.
Nyt oli tullut väärinkäsitys.
Suukkoja annetaan sukulaisille ja ystäville.
Ei koko kylän asukkaille.
Tilanteessa, missä Suomessa olisi luonnollista halata, on suukkojen paikka Italiassa.
Eihän Suomessakaan mennä pankkiin ja halata kassaneitiä.
Elleivät ajat ole muuttuneet.
Minua tilanne huvitti, mutta annoin Matin suukotella.
Oli niin hellyyttävää katsella suomalaista miestä, joka moiskautteli kaikki vastaantulijat.
Uskon, että Matti sai monta ihmistä iloiseksi sen päivän aikana.
Naapurin mummokin näytti melkein kolmekymppiseltä hymyillessään Matille rappukäytävässä.
Seuraavana päivänä päätin kuitenkin selventää Matille "poskisuudelmakäytännön sääntöjä",
ettei kaupungilla leviäisi huhu suomalaisesta, kaikkia suutelevasta naistenmiehestä.
Tiedä vaikka uutinen olisi päässyt sanomalehteen.
Olisihan se ollut hiukan noloa.
Leena-siskolleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti