" Pääskysestä ei päivääkään.."
Kai täällä Italiassa on sitten kesä.
Kuukauden verran pääskyset ovat tehneet pesiään meidän talon katon reunojen alle.
Pesiä on kymmeniä.
Tästä seurauksena ikkunoiden edessä on "pääskysliikennettä", kuin Rooman keskustassa autoruuhkaa.
Pesistä kuuluu poikasten sirkutus, ja aina välillä joku linnuista tekee ensimmäisen, rohkean hyppynsä suureen maailmaan.
Tiedän, että hymyilet lukiessasi ja ajattelet:"Onpa suloista!"
Niin onkin.
Kun pesiä on yksi tai kaksi.
Kun niitä on ylettömästi ympäri kattoa, niin "suloisuudessa" on toinenkin puolensa.
Me hukumme linnunkakkaan.
Sitä on ikkunoissa, ikkunalaudoilla, sisäänkäynnissä, pensaissa, kukissa.
Ylettömästi.
Joka vuosi.
Naapureissa ei yhden yhtäkään linnunpesää.
Ilmeisesti pääskyset keskustelevat talven aikana kaukomailla jotain seuraavaa:
"Muutetaan taas kesäksi koko jengi
Spoletoon Leilan ja Sergion luo."
" Siellä on mukavan rauhallista, kun ei ole pikkulapsiakaan."
Ainoastaan joku matala eläin, jänis tai koira, joka käy tarpeillaan pihassa."
" Ihan siedettävää sakkia."
Taikka sitten joku on kertonut pääskysille, että Sergion sukunimi on "Pulu".
Uskovat meidän olevan lähisukulaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti