Herra terveyden perikuva sairastui flunssaan.
Kerronpa siitä,
näin meidän kesken,
nimiä mainitsematta.
Tämä on sitä praivasia.
Kun miehet sairastavat,
olisi parasta juosta pakoon,
vaikka vuorille,
tai Amerikkaan.
Aina ei voi.
Kun on kyse omasta miehestä.
Jos lasten syntyvyys riippuisi miehistä,
niin maailmassa ei olisi lapsia.
Kun ensimmäinen mies olisi synnyttänyt, ja kertonut muille miehille synnytyskivuista, niin kukaan toinen mies ei enää haluaisi synnyttää.
Tämä on totuus.
Lue vaikka Wikipediasta.
Mutta nyt sairastavaan mieheen.
Potilas makaa sängyssä peiton alla.
Niin kurja olo!
On nuhaa, ja kurkkukin kipeä.
Kuumetta 37,2 .
Ymmärrän.
Tai olen ymmärtäväni.
Samassa tilanteessa, olisin siivonnut kotia, pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, laittanut ruokaa, käyttänyt koiran ulkona pissalla ja vienyt pojan jalkapalloreeneihin.
Ja mennyt sitten illalla tunnin tavallista aikaisemmin nukkumaan, koska flunssa ja pieni lämmönnousu väsyttää.
Mutta nyt tilanne on tämä:
Potilaani kurkku on kipeä, minä juoksen keittöön valmistamaan hunajateetä.
Potilaani yskii.
Kaksi kertaa.
Niin tuntuu rinnassa.
Pitäisiköhän soittaa omalääkärille,ettei mitään vakavaa?
Potilaani lihaksia särkee.
Laitan tyynyjä jalkojen alle,
jos vaikka helpottaisi.
Potilaalla on kylmä.
Haen vaatehuoneesta lisäpeiton,
jotta raukka lämpiäisi.
Potilaalla on jano.
Äkkiä lasillinen raikasta vettä.
Kukas nyt janoa kestäisi.
Potilaalla on tunne, että kuume on nousussa.
Etsin kuumemittarin ja mittaan kuumeen kärsivältä.
Potilas oli oikessa.
Kuume on noussut.
37,3 .
Potilaalle on tulossa päänsärkyä kuumeen noususta.
Peiton alta kuuluu epämääräistä ulinaa ja valitusta.
Juoksen nopeasti hakemaan kipulääkettä.
Mietin: "Antaisinko kolminkertaisen annostuksen?
Jos vaikka nukahtaisi."
Hiljaisuus.
Potilas nukahti.
JEEEE!!!!
Istun olohuoneen sohvalle lepuuttelemaan jalkojani.
Kun on kulunut kymmenisen hiljaista minuuttia,
makuuhuoneesta kuuluu ääni: "Pahinta on, että jos minun pitää mennä ensi-apuun, niin en osaa edes selvittää missä kipu on, kun joka paikkaa särkee."
Laitan tyynyn kasvoilleni, ettei potilas kuulisi, ja nauran aivan hulluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti