Noin kerran viikossa Sergion suloiset, riehakkaat, kolme lastenlasta,
haluavat syödä meillä lounaan,
nonnonsa, eli pappansa iloksi.
Tänään oli se päivä.
Nonno kokkaa spaghettia, nakkia
ja tomaattia.
Leila katselee uutisia.
Lapsenlapset ahmivat jäätelöä.
En viitsi informoida pappaa, että yleensä ruokailu aloitetaan spaghetista eikä jäätelöstä.
Syömään!
Kaikki pöytään ja ruokailu alkaa:
Stefano 4v. Riccardo juuri ja juuri 3v. ja Giulia-neiti 12v.
Keskustelu on seuraavaa, suluissa olevat lauseet ajatuksiani.
Sergio: "Buon appetito!"
Stefano: "Mulla ei ole nälkä."
Leila: (Kas kummaa.)
Riccardo: " Ha luu na na ei pattaa"
Leila: (Hiukan on vielä varaa pojalla kehittyä tossa ulosannissa.)
Hymyilen Riccardolle sanoen:
"Riccardo, just niin."
Giulia: "Mitä Riccardo sanoi?"
Leila: "En tiedä."
Riccardo: "Na kia."
Leila: "Yhdenkö nakin haluat?"
(Ei kai nää lapset meinaa syödä mun kaikkia nakkeja.Toivottavasti riittää mullekin, kun on sinappiakin sen kanssa jääkaapissa.)
Stefano naputtelee nakilla pöytää,
Riccardo liimaa spaghetinpaloja lautasenpohjaan, kädellä painellen, ja tarjoilee niitä sitten koko sydämestään papalle.
Sergio katsoo minua silmiin pöydän toiselta puolelta ja kysyy rauhallisella äänellä:
"Mennäänkö torille?"
Leila: "Torille?"
Sergio: "Myydään nää lapset."
Giulia jatkaa spaghetin syömistä,
niinkun ei olisi kuullutkaan mitään.
Tuntee pappansa.
Stefano: "Nonno. myytkö sä meidät oikeesti torilla?"
Leila: ( Onkohan kannattavaa? Paljonkohan näistä lapsista saisi?
Eurona vai dollareina?)
Riccardo hihittää sanoen:
"Nonnooo! M uu daaan Lei ila kin!"
Leila: (Eiköhän nää jutut mennyt nyt vähän liian leväperäiseksi.)
Leila: "Kuka haluaa jälkkäriksi hedelmää?!"
Kaikki haluaa.
Onneksi.
Mussutusta.
Hiljaisuus.
PS.Kuvassa Riccardo ahmii pastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti