Tänään on kansainvälinen koirapäivä, joten esittelen nyt minäkin,
äidin ylpeydellä,
rakkaan lapsukaiseni, Maximin.
Italialaiselta lempinimeltään Massimino.
Maxim on iloinen, hellä, vilkas, persoonallinen, pikkuriikkinen,
hassu koira,
vaikka juostessaan näyttääkin jänikseltä.
Ollessaan vain muutaman kuukauden ikäinen, Massimino teki minulle yllätyksen.
Menimme vuoristoon, ravintolaan syömään. Kun astuimme ulos autosta, Maxim alkoi kaivamaan innoissaan maata, ja samantien palasi luokseni esitellen ylpeänä löytöään, mustaa tennispallon kokoista multaista möykkyä.
En voinut uskoa silmiäni! Tryffeli! Minulla oli tryffelikoira!
Samantien silmissäni alkoivat kiilumaan dollarin kuvat. Tryffelit tietäisivät rahaa! Yhden tryffelin arvo on noin 100! Euroa! 5 tryffeliä päivässä 500 euroa!
Näin jo sieluni silmin itseni asumassa luksusvillassa, paistattelemassa päivää puutarhassa, Maximin köllötellessä uima-altaan reunalla, tryffelimetsästyksen jälkeen.
Ajaisimme yhdessä Spoleton keskustaan shoppailemaan punaisella Ferrarilla. Blondin tukka ja Maximin korvat tuulessa heiluen.
Näin ei käynyt.
Maximin tryffeliura päättyi yhteen tryffeliin. Intohimo tryffeleihin muuttui yhtäkkiä intohimoksi villapaitoihin.
Maxim pukeutuu vaaleanpunaiseen villapaitaani ihan itse. Ilman kenenkään apua, tulee sitten seisomaan eteeni muumiona ja haukahtaa: "Tein sen taas, enkö olekin mahtavan näköinen!"
Taitava koira.
Kukaan ei vaan maksa villapaitakoira taidosta mitään.
Iloiseksi siitä kyllä tulee, muumiota katsellessa.
Ainakin tämä mami.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti