Nonno Pietro

Poikieni italialainen pappa,
nonno Pietro, on yli kahdeksankymppinen, mahakas kaveri.
Niin mahakas, että kun turvavyö tuli pakolliseksi aikoinaan Italiaan,
lopetti autolla ajon.
Ei saanut turvavyön hihnaa kiinni vatsansa ympärille.

Pituutta on puolitoista metriä,
eli aika samoihin menee leveyden kanssa.
Neliö.

Silti pirteä ja terve papparainen,
joka on tottunut pitämään huolta itsestään jo kymmeniä vuosia,
Dora mummun kuoltua.
Kaikki paikalliset tuntevat nonnon
kokkaustaidot, sillä nonno kutsuu mielellään vieraita syömään kotiinsa itse kehittämäänsä tulista pastaruokaa nimeltään "rautatieläinen".
Nonno oli 40- vuotta rautateillä töissä.
Minkä muun nimen pastalle olisi voinut antaa?

Keittiön kaappien hyllyt ovat pullollaan nonnon itsetekemiä, rivissä seisovia etikkavihannespurkkeja.
Sieltä löytyy paprikasta, maa-artisokkaan ja minunkin herkkuni
"valkosipulipersilja munakoiso".

Päivisin nonno käy tapaamassa kylän pappia.
Ylimmät ystävät.
Yhteinen kasvimaa kirkon takapihalla.
Siunattuja vihanneksia.

Kesäiltaisin nonno kiiruhtaa läheisen baarin terassille istumaan.
Viitisen pikkasta vaille satavuotiasta pelaa korttia yhdessä.
Voittaja tarjoaa kahvit, jäätelöt tai limoncellot.
Samalla puhutaan kovaäänisesti jalkapallosta, joku huitoo käsiään painostaakseen asian ydintä:
Perugian D-sarjan jalkpallojoukkue ansaitsee Italian mestaruuden.
Vika on erotuomarissa.

Nonnon suurin rakkaus ovat kuitenkin lapsenlapset,
Petrik ja Thomas.
Minun poikani.
Sattumalta.

Nonno on opetellut sen vuoksi jopa tietokonetekniikkaa.
Käyttämään Skypeä.
Joka ilta nonno skypettää Petrikille Tampereelle.
Kysyy aina saman kysymyksen:
"Onko kaikki hyvin?"

Ei muuta.
Loppuajan tuijottaa Petrikkiä ruudusta, kunnes nonnoa alkaa nukuttamaan ja joskus jopa torkahtaa koneen ääreen.

Nonnolla on tämä lahja.
Jokaisella  meidän yhteisellä
lounaalla perheen kesken, viimeistään vaiheessa
"ruoanpäälleespresso",
nonnon pää kupsahtaa rinnuksille,
ja alkaa kuorsaus.

Thomas käy nonnolla yleensä kerran viikossa kylässä, lounaalla.
Nonno osoittaa ilonsa Tommin vierailusta, täyttäen lapsenlapsensa lautasen kaikilla mahdollisilla herkkuruoilla.
Lopuksi tökkää Thomaksen taskuun rahaa, ja huikkaa:
"Mene vaikka Makkedoralsiin."
Englantia on turha enää nonnolle opettaa.

Tommi ja nonno käyvät myös yhdessä kalassa.
Nonno ei ole "kunnon kalamies",
kuten lapsenlapsensa,
joten hän kyllästyy nopeasti
ja alkaa kyselemään muutaman minuutin välein:
"Nappaako?"
"Eikö vieläkään tule kalaa?"

Lopulta he palaavat kotiin.
Tyhjin käsin.
Kalat karkaavat muille vesille,
pakoon puheliasta nonnoa.

Tommia hymyilyttää silti.
Taskuun on ilmestynyt 20-euroa.

Sellainen Pietropappa.

PS. Kuvassa Thomas ja nonno Pietro,  Thomaksen Kandin- valmistujaisissa.