Loma tuli, loma meni.
Vai oliko se tili?
No, tuli ja meni sekin.
Mutta nautittiin:
Auringosta, merestä.
Kalaruuista, katkaravuista miekkakalaan.
Lämpöisistä illoista, kaikenmaalaisten, iloisten lomalaisten joukossa.
Musiikkia, tannssinäytöksiä,
elegantteja liikkeitä ja romanttisia pianobaareja, ravintoloita ja kahviloita taivasalla.
Ilma tuoksui merelle ja aurinkorasvoille, kookokselle.
Kaikki meni loistavasti,
jos ei oteta huomioon paria pientä kommellustani.
Juoksin sisälle naistenhuoneeseen,
juoksin ulos miestenhuoneesta.
Naistenhuoneen ovessa oli iso naisen kuva hameineen.
Miksi minä sitä luulin kun menin kuitenkin miestenvessaan?
Transvestiittivessaksi?
Hotellissa lounaalla kaadoin viinilasini.
Viinisadetta viereiseen ruokapöytään.
4-vuotiaan lapsen päälle.
Poika katsoi äitiään totisena todeten rauhallisesti: "Äiti, mitä nyt tapahtuu?"
Oli varmaankin uusi kokemus lapselle.
Tämän kesän in-juttu näytti olevan cowboyhatut ja countrytanssit.
Aukiolla tanssittiin irlantilaisia tansseja.
Sörtsökin halusi mukaan, mutta minulla oli toinen käsivarsi niin kipeä, etten pystynyt sitä liikuttamaan.
(Olen kaatunut Suomessa jäisellä tiellä, satuttaen käsivarteni ja silloin tällöin se antaa kuulua itsestään.)
"Toinen käsivarsi toimii kuitenkin, eikö?" totesi Sergio.
Ihanan positiivinen mies.
Kyllähän sitä yhdelläkin käsivarrella pärjää.
Aurinko paahtoi joka päivä,
joten rusketuin oikein kunnolla.
Niinpä viimeisenä aamuna, herätessään, Sörtsö säikähti nähdessään "mustan naamani" valkoista tyynyä vasten.
"Kuka toi musta nainen on?
Gloria Gaynor?", huudahti Sergio.
Ja lisäsi: "Ti amo"
Johon minä:
"Ketä rakastat? Leilaa?
Vai tätä uutta Gloria Gaynoria?"
Hullunhauskan muiston tästä lomasta sain kuitenkin rannalla. Näin miehen kävelevän punaisissa uikkareissa.
Marimekkoa. Unikkokuviota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti