Siniristilippu

Eilen Italiassa alkoivat koulut,
mikä sai minut muistelemaan aikoja kun omat lapseni olivat pieniä taapertajia.

Ne olivat niitä aikoja, kun en ollut vielä löytänyt "kultaista keskitietä",
Italian elämäntyyliin mukautuneena suomalaisena.
Pelkäsin menettäväni suomalaisen identiteettini sopeutuessani italialaiseen kulttuuriin.
Niinpä jumputin vastaan jokaisesta erilaisuudesta, minkä edestäni löysin.

Vaikeimpana asiana vastaanottaa, olivat anopin
järjettömät tai järkevät neuvot lastenhoidossa.
Minulla nousivat karvat pystyyn kuin hyökkäävällä kissalla,
ja vastaukseni oli aina sama:
"Äitini opetti Suomessa näin, ja näin teen!"
Vaikka olisi pitänyt laittaa pää vessanpönttöön.

Lasten kasvatuksessa,
pienet suomalaiset asiat arjessa,
antoivat minulle turvallisuutta,
ja varmuutta siitä,
että lapseni kasvaessaan hihkaisisivat ylpeinä:
"Minä olen suomalainen!"

Kasvatin pojilleni Suomi-identiteettiä, laittamalla salmiakkijauhoa äidinmaitoon,
ja antamalla lasten jauhaa xylitolipurkkaa ensimmäisillä etuhampaillaan.
Tai näin olisin ainakin halunnut tehdä, sillä salmiakkiin pätee hyvin sanonta: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."
Sen makuun pitää tottua,
ennenkuin siihen tulee himo.

Iltaisin luin alle 5- vuotiaille pojilleni
Kalevalaa ja Tuntematonta sotilasta, vai oliko se Mauri Kunnasta?
Suomalaisia klassikkoja kuitenkin.
Lapsiraukat eivät ehkä ymmärtäneet paljoakaan iltasadusta, kun tälle suomalaisäidillekin se oli aika vahvaa iltaluettavaa.
No.
Nukahtivat ainakin iltaisin nopeasti ja rauhallisesti,
kuunnellessaan oman äitinsä käsittämätöntä pöpötystä.

Panostin myös lujasti siniristilippuun.
Suomen lippu seisoi tietysti ylväänä
olohuoneen pöydällä,
italialaisten nähtävänä,
ja tarrana autonperässä.
Lisäksi se komeili useissa lasteni vaatteissa:
Hellehatuista t- paitoihin ja sinivalkoisiin collegepukuihin,
missä edessä luki "Suomi"  ja takana "Finland".
Jos joku vaikka ei Suomi-sanaa ymmärtäisi.
Varmuuden vuoksi.
Ettei kenellekään jäisi epäselväksi lasteni juuret.

Kun suomalaiset ostivat Kreikan matkoiltaan Kreeta- paitoja,
minä ostin Suomi- lomallani Suomi- paitoja.
Niitä lojuu edelleenkin laatikoiden pohjalla.
Hyvä niin.
Laitan ne sitten joskus hamassa tulevaisuudessa lastenlasteni päälle, kun tulevat suomimummulaan hoitoon.
Ja otan valokuvia.

Poikani eivät myöskään tienneet paljoakaan  "Ninja-sarjoista",
meillä kun piirretyt tarkoittivat "Muumeja".
Aamumaito juotiin Muumimamma- mukeista ja yö nukuttiin Nuuskamuikkusen lakanoissa.

Elämämme oli niin muumipitoista, että epäilenpä, että lapseni siinä vaiheessa, eivät edes tienneet asuvansa Italiassa.

He luulivat asuvansa Muumilaaksossa.

PS. Pari kuvaa pojistani pikkuisina veijareina.