maanantai 5. tammikuuta 2015

Liukuportaat

Kun asuu täällä historian ja taiteen kehdossa, niin voi valita sunnuntaipäivänä erilaisista mielenkiintoisista vaihtoehdoista, minne tehdä turistiretken.
Mennäkö tarkkailemaan  Colosseumin jäännöksiä Roomaan vai ihailemaan taidetta johonkin Firenzen taidegalleriaan.
Vai kokeilemaan Spoleton uusia liukuportaita.
Valitsin viimeisen vaihtoehdon.

Oli tuulinen ilma kuin Adrianmeren rannikolla, vaikka ei merestä tietoakaan.
Puskettiin Sörtsön kanssa pipot päässä viimassa katsomaan tätä uutta ihmettä:
Liukuportaat, mitkä vievät maanalla Spoleton uuden kaupunginosan puolelta vanhaan kaupunkiin.

Olin juuri laittamassa jalkaani liukuportaan ensimmäiselle rapulle  kun Sötsö pysäytti minut .
Sörtsö:
"Oot nätti tänään?"
Minä:
Ai?
Sörtsö:
"Oot nuoremman näköinen tuulisella ilmalla."
Minä:
"Ai."
Ja sitten liukuportaisiin.

Kilometri jyrkästi ylöspäin kaartuvaa liukuporrasta, aina välillä tasanne, missä uloskäynti johonkin kaupungin nähtävyyksiin.
Me halusimme mennä huipulle asti, missä Spoleton linna ja silta.
Meno oli niin hidasta, että olisimme olleet jo pari kertaa perillä, jos olisimme kävelleet katuja pitkin.
Niinpä aloimme kyllästymään kilpikonnaliukumiseen ja jutut olivat sen mukaiset.
Sörtsö virnisteli kohti valvontakameraa ja sanoi sitten minulle innokkaana ideastaan:
"HEI! Pussataan!"
Viitsin juuri ja juuri vastata:
"Täällä?" "
Liukuportaissa?"
Sörtsö:
"Joo. Saavat kameramiehet ihmetellä, että "siellä ne vanhukset pussailee liukuportaissa."

Sörtsö oli niin otettu hienosta yllätyksestään turvatarkastajille, että selitti asiaa minulle seisoen selkä edellä liukuportaiden menosuuntaan. Vaarallista.

Senttiä vaille, ettei Sörtsön meno töksähtänyt kuin seinään liukuportaiden päässä.

Onneksi oli suomalaisnainen mukana matkassa.
Työnsin kultaani rinnuksista traktorin voimalla, niin että loikkasi viimeisen rapun yli tasaiselle lattialle.
Pelastettu.
Takki pikkusen likastui ja jalka meni alta, mutta kaikki hyvin loppu hyvin.

Liukuportaat olivat täynnä uteliaita spoletolaisia laskemassa tunnelia ylös ja alas.
Muuten ei tapahtunut yhtikäs mitään.

Joten ensi kerralla mennään elokuviin.

Viimeksi nähtiin romanttinen rakkauselokuva,
tai piti nähdä, seinällä olevan mainoksen mukaan.
Elokuva oli 6- vuotiaasta vampyyritytöstä.
Ruotsalainen kauhuelokuva.
Erehdyimme salista.

Outoja nämä monisali elokuvateatterit.