perjantai 2. tammikuuta 2015

Lunta!

Uudenvuoden aaton glamour-suunnitelmat pysähtyivät kuin seinään heti aattoaamuna, kun katsoin ulos ikkunasta.
Luonnonkatastrofi.
Ei, ei mitään tulvia tai myrskyjä.
Lumisadetta.
Oikein lumipyry.

Lumi ja italialaiset yhdessä on mahdoton yhtälö.
Jos et sitten asu Alpeilla, mutta nehän onkin ladineja eikä o-sole-mio italiaanoja.
Lunta: Koko Italia pysähtyy.
Tähän riittää muutama sentti lunta.

Koulut ovat kiinni; 5-sentin lumihangessa ei voi kävellä kouluun.
Suurinosa ihmisistä ei mene töihin.
Soittavat työpaikalle, että nyt on maa valkoisena näillä kulmilla, ei voi lähteä riskeeraamaan henkeään autolla lumiselle tielle.
Liikenne pysähtyy, turha odotella bussia jos ilmassa leijailee neljä lumihiutaletta.

Vaikka eihän kesärenkailla tietysti paljon kurvailla.
Meidän kodin lähellä on aika raju alamäki; tunnissa siellä oli kymmeniä autoja röykkiönä alamäen alla.
Autot liukuivat mäkeä alas sivuttain.
Jossain vaiheessa tuotiin sitten tielle suolaa tai hiekkaa.
Myöhäistä.
Lumi oli sulanut pois.

Italiassa sataa lunta kerran vuodessa, jos silloinkaan, ja lumi sulaa pois puolessa päivässä, kun aurinko porottaa taivaalta lumisateen jälkeen.
Italialaisille lumipäivä on specialday, jolloin kukaan ei haluakaan mennä töihin tai kouluun.
Pukeudutaan untuvatakkeihin, pipot silmille, kaulaliina suun eteen ja karvalapaset käteen, lumihan tarkoittaa pohjoisnapaa eli kylmää.
Lämpötila +6°.

Ja sitten ulos riehumaan lumessa.
Nuoret heittelevät lumipalloja, aikuisetkin innostuvat lumiukkojen tekemisestä.
Rokulipäivä.
Lumipäivä.

Minä katson touhuja ikkunasta.
Ainoa päivä vuodesta, että haluan olla sisällä lämpimässä.
Olen saanut tarpeekseni lumesta lapsuudessani,
kun asuin lumilinnassa.

Naapurini on väkeltänyt lumiukon.
20-senttiä korkea, puolikuollut, sulanut.
Nenä laskeutunut vatsan päälle.
Raukka.

PS.
Kuva 1: Lumi tuli.
Kuva 2: Lumi suli.