Kerronpa tällä kertaa kuvin erään mukavan sunnuntain, kun savolais-roomalainen ystäväpariskunta Auli ja Paolo tekivät pikavisiitin Spoletoon.
Lapsia heillä kolme, Marta, Daniele ja Emilia.
Suomea sujuvasti puhuvia Rooman kasvatteja.
Ensimmäiseksi mentiin ravintolaan syömään umbrialaista ruokaa, sillä kaikilla oli suden nälkä. Kuvissa joukon pienimmän, Martan kahdeksanvee popsimat ruoat. Ei taida olla mitään lisättävää, kuvat kertovat aika hyvin tilanteen.
Vatsat melko täynnä vai sanoisinko poksahtamaisillaan, suuntasimme Spoleton vanhaan keskustaan turistivisiitille.
Ehdimme vielä nähdä keskustan iltapäivävaloissa ennen pimeän tuloa. 
Päästiin Spoleton kuuluisalle sillalle asti, kun piti päästä kahvilaan, Marttaa janotti aika lailla. Kas kummaa.
Kaksi marjaa. .lakkaa vai mustikkaa? 
Spoleton silta iltavalaistuksessa.
Souvenir etsintää kauppakadulla, ei löytynyt Danielen haluamaa purjevenettä pullossa. Ei taida olla Umbria- souvenir. Ainoa Italian lääni, missä ei ole merenrantaa.
Kuvassa Paolo ja Emilia, keskellä joku tuntematon nainen. 
Isä Matteon parvekkeen alla huudettiin, mutta ei pappia näkynyt eikä kuulunut, ei ollut edes pyörää parkissa Tuomiokirkon rappusilla.
Olisiko lähtenyt Isä Matteo Suomeen hiihtelemään joululomalla. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti