Eilen oli minulla sellainen "eimitääntapahduelämäontylsää"-päivä.
Odottelen vaan kesälomaa, että saisi varpaansa meriveteen, ja lueskella juorulehtiä rantatuolilla maaten.
Käyttäisin yhtä neuroonia päivässä.
Päivän syvällisin ja matemaattisin ajatus olisi: "Montako kiloa Leonardo di Caprio on lihonut?"
Vielä pari viikkoa pinnistelyä,
ja sitten jätän huolet ja aivot kaupunkiin.
Sörtsöllä ei ollut ollenkaan tylsä päivä.
Aika kuluu nopeammin touhutessa, lomaa odotellessa.
Onnekas mies, kun on saanut vierelleen Taivaan lahjaksi, yllätyksiä kehittävän suomalaisnaisen.
Olin unohtanut avaamani hunajapurkin auton etuistuimelle.
(Alkoi naista heikottamaan kauppareissulla,
tarvitsin energiaa.)
Sörtsön autoon.
Aurinko oli keittänyt sen mukavasti,
ja hunaja oli "lähtenyt juoksemaan" pitkin autonpenkkejä.
Sitä oli valunut pitkin vaaleisiin nahkapenkkeihin, vaihteisiin, juomalasikuppiin ja kaiketi avoimeen pikkurahakuppiinkin.
En käynyt kyllä tarkastamassa tilannetta, mutta ainakin " todisteet'
viittasivat näin käyneen:
Sergion housujen takamus oli märkä ja tahmeinen istuttuaan autonpenkille, ja kylppärin lavuaarissa killui vedessä tahmeita muovikuppeja ja kolikoita.
Näin ikkunasta miten Sörtsö touhusi pihalla autonsa kimpussa:
Pesi, putsasi, kuivasi, hinkasi,raaputti(?), pesi, kuivasi,hinkasi.
Autonpenkkejä.
Mietin, että pitäisikö soittaa Saabin tehtaalle, jos olisivat lähettäneet ruotsalaisia miehiä avuksi.
Hylkäsin ajatuksen.
Tuskin lähtevät Italiaan asti hommiin suomalaisen naisen pyynnöstä,
kun hävisivät jääkiekon MM- kisoissa Suomelle.
Sergiolla oli tekemistä.
Minulla supertylsää.
Toivottavasti tänään on mukavampi päivä.
Ei aina tätä samaa vanhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti