Luulenpa ja uskonkin, että suuressa maailmassa, ympäri maailmaa, ei ole ulkosuomalaisia, joilla ei olisi villasukkia.
Niillä me tepsuttelemme kotona aamusta iltaan.
Kumma juttu, miten villapaidat ovat pisteleviä ja kutittavia iholla, mutta villasukat niin pehmoiset ja rakkaat.
Italialaiset käyttävät kotona erilaisia aamutossuja, jopa korollisia.
Suomalaiset tuntevat olonsa kotoiseksi vain villasukissa.
Se on meillä geeneissä.
Vaikka ulkona olisi lämpöäkin +25°,
me etsimme villasukat lämmittimiksi.
Kivilattia on viileä, ja villasukat tekevät päivistä kotona, leppoisen rentoja.
Villasukat pitää ostaa Suomesta, muuten niillä ei ole tunnearvoa. Kaksiväriset tai raidalliset,
värikkäät tai harmaat,
kaikki käy.
Kunhan ovat käsintehdyt suomalaiset.
Italiassakin myydään villasukkia,
mutta en osta niitä.
Ulkomaalaiset sukat.
Lämmittävät jalkoja,
mutta ei sydäntä.
Ne eivät saa minua muistelemaan lapsuuden kotia, eikä mummun ryppyisiä, helliä, kutovia käsiä.
Minulla on erilaisia, Suomesta lahjaksi saatuja villasukkia.
Pojaltani harmaa- valkoraidalliset
töppöset, siskontytöltäni Julialta itse kutomat naiselliset ihanuudet.
Dolce e Gabbanaakaan ei osaisi suunnitella niin kauniita, persoonallisia ja naisellisia villasukkia kuin Julia.
Minulla on ikiomat, hänen käsinkutomat leilasukat :
Vaalean punaista ja violettia, koristeena kukka nilkassa ja säihkyviä hileitä ja helmiä siellä täällä.
Kiitos Julia!
Usein villasukkaraukoissani,
kovan kulutuksen seurauksena,
on reikä tai jopa reikiä pohjassa.
En osaa parsia.
Enkä opikaan.
Eivät reiät minun menoa haittaa,
auttavatkin etten liukastele lattialla.
Mutta jos joku nyt välttämättä haluaa,
niin voi myös kutoa minulle uudet.
Yeah!
Ps.Kuvassa Julian kutomat villasukkani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti